Tarina jatkuu ANONYYMINÄ osoitteessa:
http://anotherlikely.blogspot.com/
tiistai 27. joulukuuta 2011
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Boyfriend of the day
Poikaystävän synttärioutfit jatkaa köyhäilyteemaa, sillä takki ja kaulahuivi ovat molemmat kirppislöytöjä! Takin bongasin jo kesällä Hietsun kirppikseltä, mutta se pääsi ensimmäistä kertaa päälle vasta nyt viikonloppuna. Se on J.Lindebergin ja pulitin siitä naurettavat kaksi euroa.
Huivi on villaa, Marlboro Classicsin ja löytyi viikko sitten Kaivarin Kanuunasta kahdella eurolla sekin. Siis kokonaisuudessaan neljän euron panostus juhlapukeutumiseen, ja tykkään lopputuloksesta ihan mielettömästi. Oma mekko oli myös Kaivarin Kanuunasta (Levi's, 15e) mutta sitä ei tullut ikuistettua kuviin... Pointtina kuitenkin, että juhlavaa mutta säähän sopivaa pukeutumista (vietimme poikaystävän äidin ja ukin yhdistettyjä 130-vuotis juhlia Tallinnan reissussa) varten ei tarvinnut shoppailla kirpputoria kummemmassa paikassa :)
Huivi on villaa, Marlboro Classicsin ja löytyi viikko sitten Kaivarin Kanuunasta kahdella eurolla sekin. Siis kokonaisuudessaan neljän euron panostus juhlapukeutumiseen, ja tykkään lopputuloksesta ihan mielettömästi. Oma mekko oli myös Kaivarin Kanuunasta (Levi's, 15e) mutta sitä ei tullut ikuistettua kuviin... Pointtina kuitenkin, että juhlavaa mutta säähän sopivaa pukeutumista (vietimme poikaystävän äidin ja ukin yhdistettyjä 130-vuotis juhlia Tallinnan reissussa) varten ei tarvinnut shoppailla kirpputoria kummemmassa paikassa :)
perjantai 4. marraskuuta 2011
Köyhäilykuukausi
Marraskuussa on blogini ensimmäinen teemakuukausi, ja aiheena on kodikkaasti köyhäily. Teemakuukausi ei vaadi erityisiä uhrauksia, sillä rahat ovat jokatapauksessa äärimmäisen loppu ja seuraavan kerran tilanne on toinen vasta veronpalautuksien saapuessa, eli reilun kuukauden päästä. Teemakuukauden ensimmäisen ja toivottavasti järeimmän askeleeni otin irtisanoessani kalliin asuntoni viikko sitten perjantaina, joten ensimmäinen vinkkini on siis muuttaa yhteen poikaystävän kanssa, hehe.
Köyhäilijän kosmetiikkavinkki
Omissa kulutustottumuksissani on paljonkin parantamisen varaa; olen jostain syystä totuttanut itseni jo teini-ikäisenä selektiivisen kosmetiikan käyttäjäksi, joten tästä on suhteellisen helppo lähteä liikkeelle. Meikkaus tottumukseni ovat muutenkin ulkoavaruudesta, sillä joinakin päivinä lähden töihin täydellisen meikkipohjan ja pitkään väsätyn silmämeikin kanssa, mutta toisinaan sipaisen vain ripsiväriä ja huulirasvaa ratikassa istuessani. Jokatapauksessa pyrin aina pitämään kynteni huoliteltuina, lähinnä siksi, että kassalla rahoja käsitellessä kynnet liuskoittuvat ilman jatkuvaa hellimistä (ja usein myös siitä huolimatta). O.P.I nyt ei varsinaisesti kuulu selektiivisen kosmetiikan piiriin, mutta muualla maailmalla kohtuuhintaisista tuotteista saa täälläpäin maksaa aika selektiivisiä hintoja. Kulutan nimittäin aika tasaiseen tahtiin opin kynsinauhaöljyjä, kuorinta-aineita ja vahvistavia aluslakkoja, joiden kaikkien hinnat ovat 25 eurosta ylöspäin.
Tässä kuussa ja jatkossakin olen hyvästellyt luksusfiiliksien käsienhoidon yhteydessä, ja korvannut edellä mainitut oliiviöljyllä ja Yves Rocherilla. Jälkimmäisessä en sitten ollutkaan käynyt ala-asteen jälkeen, ja käynti yllätti positiivisesti. Kynnet ja kynsinauhat kuorii tehokkaasti Yves Rocherin kuorinta-aine kynsille ja kynsinauhoille, hinta huimat 7,90 euroa. Kynsinauhat kuorinnan jälkeen pehmentää ihan tavallinen oliiviöljy, joka sitäpaitsi on pääosassa useimmissa käyttämissäni kynsinauhavoiteissa muutenkin. Ja lopputulos on aivan yhtä moitteeton kuin viisi kertaa kalliimpien aineiden kanssa tehdyt kotimanikyyrit.
Kynsiköyhäilyn lisäksi olen luopunut kampaamokäynneistä, jotka kyllä totuuden nimissä olivat muutenkin tässä taloudessa harvoja. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja hyväkuntoiset, joten hiustenleikkuu välit voivat olla pitkiäkin. Edellä mainittua oliiviöljyä voi kynsinauhojen lisäksi hieroa välillä myös hiusten latvoihin, ainakin itsellä kaksihaaraiset pysyvät poissa tällä konstilla.
Kotivärjäilyä aina inhonneena kamppailin pitkään juurikasvun kanssa, ja lopulta luovutin ja ostin L´oreal Parisin Sublime mousse - hiusväriä. Allekirjoitan todellakin väitteen vallankumouksesta, niin helppoa sen käyttö on!
Omat hiukseni ovat pitkät ja paksut, ja aiempina kotivärjäyskerroilla olen varustautunut kolmella väripaketilla. Sublime mousseakin ostin kaksi, ihan vain todetakseni, että pärjään hyvin yhdellä. Hintaa paketilla on kymmenen euron tienoilla, joten tällä kokeilulla tulin säästäneeksi reilusti yli 100 euroa. Suosittelen lämpimästi.
Köyhäilijän kosmetiikkavinkki
Omissa kulutustottumuksissani on paljonkin parantamisen varaa; olen jostain syystä totuttanut itseni jo teini-ikäisenä selektiivisen kosmetiikan käyttäjäksi, joten tästä on suhteellisen helppo lähteä liikkeelle. Meikkaus tottumukseni ovat muutenkin ulkoavaruudesta, sillä joinakin päivinä lähden töihin täydellisen meikkipohjan ja pitkään väsätyn silmämeikin kanssa, mutta toisinaan sipaisen vain ripsiväriä ja huulirasvaa ratikassa istuessani. Jokatapauksessa pyrin aina pitämään kynteni huoliteltuina, lähinnä siksi, että kassalla rahoja käsitellessä kynnet liuskoittuvat ilman jatkuvaa hellimistä (ja usein myös siitä huolimatta). O.P.I nyt ei varsinaisesti kuulu selektiivisen kosmetiikan piiriin, mutta muualla maailmalla kohtuuhintaisista tuotteista saa täälläpäin maksaa aika selektiivisiä hintoja. Kulutan nimittäin aika tasaiseen tahtiin opin kynsinauhaöljyjä, kuorinta-aineita ja vahvistavia aluslakkoja, joiden kaikkien hinnat ovat 25 eurosta ylöspäin.
Tässä kuussa ja jatkossakin olen hyvästellyt luksusfiiliksien käsienhoidon yhteydessä, ja korvannut edellä mainitut oliiviöljyllä ja Yves Rocherilla. Jälkimmäisessä en sitten ollutkaan käynyt ala-asteen jälkeen, ja käynti yllätti positiivisesti. Kynnet ja kynsinauhat kuorii tehokkaasti Yves Rocherin kuorinta-aine kynsille ja kynsinauhoille, hinta huimat 7,90 euroa. Kynsinauhat kuorinnan jälkeen pehmentää ihan tavallinen oliiviöljy, joka sitäpaitsi on pääosassa useimmissa käyttämissäni kynsinauhavoiteissa muutenkin. Ja lopputulos on aivan yhtä moitteeton kuin viisi kertaa kalliimpien aineiden kanssa tehdyt kotimanikyyrit.
 |
| ( kuva: www.yves-rocher.fi ) |
Kynsiköyhäilyn lisäksi olen luopunut kampaamokäynneistä, jotka kyllä totuuden nimissä olivat muutenkin tässä taloudessa harvoja. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja hyväkuntoiset, joten hiustenleikkuu välit voivat olla pitkiäkin. Edellä mainittua oliiviöljyä voi kynsinauhojen lisäksi hieroa välillä myös hiusten latvoihin, ainakin itsellä kaksihaaraiset pysyvät poissa tällä konstilla.
Kotivärjäilyä aina inhonneena kamppailin pitkään juurikasvun kanssa, ja lopulta luovutin ja ostin L´oreal Parisin Sublime mousse - hiusväriä. Allekirjoitan todellakin väitteen vallankumouksesta, niin helppoa sen käyttö on!
Omat hiukseni ovat pitkät ja paksut, ja aiempina kotivärjäyskerroilla olen varustautunut kolmella väripaketilla. Sublime mousseakin ostin kaksi, ihan vain todetakseni, että pärjään hyvin yhdellä. Hintaa paketilla on kymmenen euron tienoilla, joten tällä kokeilulla tulin säästäneeksi reilusti yli 100 euroa. Suosittelen lämpimästi.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Painava sana
Jep, arvasitte oikein: nyt tulee asiaa painosta. Omaa painoa on liikaa, ja syitä on monia: epäsäännöllinen elämänrytmi, e-pillerit, polvisäryt, sukurasite... tai sitten kuitenkin se fakta, että olen mukavuudenhaluinen ja satun rakastamaan juustoa, jäätelöä ja valkosuklaata aika paljon enemmän, kuin reissumiestä ja porkkanoita. Kiireinen arki on kyllä ihan aikuisten oikea syy siihen, että aikaa liikunnalle ei koulun, työn, koiran ja muutaman muun velvoitteen ohella juurikaan jää. Syitä siihen, että siitä huolimatta syön tuhottomasti jäätelöä ja käytän hissiä portaiden sijaan, ei sitten löydykkään ihan niin montaa...
Haluan korostaa, että pidän itsestäni ja viihdyn kropassani. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olla juuri sen mallinen ja muotoinen kuin sattuu olemaan, ilman ympäriltä tulevia paineita tai huomautuksia. Valkosuklaan lisäksi olen viimeaikoina koukuttunut myös tämän vuoden Big Brotheriin, ja tämän päivän jaksossa Tanja tiivisti asukkaiden kesken käydyn painosta naljailun loistavasti sanomalla, että "jos mä oon tullu vahingos johonki huippumalli haussa ni mä oon vissii vääräs paikassa"
Tulevaisuuden unelma-ammattini vaatii kuitenkin aika paljon rautaisempaa peruskuntoa, enkä oikeastaan pidä siitä, että hengästyn portaissa tai että olen ostanut parhaiten istuvat t-paitani isoille tytöille tarkoitetusta Zizzi - mallistosta (olkoonkin, että sentään pienintä kokoa). More to Loven tytöt on tehneet kaikkien meidän suurenmoisten naisten puolesta loistavaa peeärrää, joten ehkä minäkin uskallan nyt puhua asiasta ääneen. Ja asialla tarkoitan siis itsensä rakastamista juuri sellaisena, kuin on.
Jokatapauksessa unelma-ammattini vaatii siis kuntoremonttia ja sitä myötä kilojen karistamista, jota ajattelin itseni iloksi seurailla myös täällä blogin puolella, mutta ei huolta, mitään thinspiraatiota täältä ei tulla jatkossakaan saamaan- tavoite on pysyä normaalipainon pyöremmällä puolella mutta muuttaa vähän sitä laardia lihakseksi ja niinpäin pois. Tänään ja eilen oon reippaasti vaihtanut benit ja jerryt reissumieheen ja vetänyt itseni ihan piippuun parin kilsan juoksulenkillä. Tavoite on jouluun mennessä juosta se niin, ettei tunnu melkein missään.
Kuvituksena toissakesän kuvia Kreetan reissulta, paino tällä hetkellä sama kuin tuolloin. Tässä välissä kerkesin jo laihtumaan parikymmentä kiloa, mutta jojoilin ne ystävieni Benin ja Jerryn avustuksella iloisesti takaisin... Toivottavasti ens kesän reissulla komeilee vähän atleettisempi kummitäti.
 | |
| kummipojan kanssa on kiva käydä rannalla; aina voi toivoa, että ihmiset laittaa kilot "raskauden" piikkiin ;) |
Haluan korostaa, että pidän itsestäni ja viihdyn kropassani. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olla juuri sen mallinen ja muotoinen kuin sattuu olemaan, ilman ympäriltä tulevia paineita tai huomautuksia. Valkosuklaan lisäksi olen viimeaikoina koukuttunut myös tämän vuoden Big Brotheriin, ja tämän päivän jaksossa Tanja tiivisti asukkaiden kesken käydyn painosta naljailun loistavasti sanomalla, että "jos mä oon tullu vahingos johonki huippumalli haussa ni mä oon vissii vääräs paikassa"
 |
| yksi ihanimpia kuvia, kiloista huolimatta |
Tulevaisuuden unelma-ammattini vaatii kuitenkin aika paljon rautaisempaa peruskuntoa, enkä oikeastaan pidä siitä, että hengästyn portaissa tai että olen ostanut parhaiten istuvat t-paitani isoille tytöille tarkoitetusta Zizzi - mallistosta (olkoonkin, että sentään pienintä kokoa). More to Loven tytöt on tehneet kaikkien meidän suurenmoisten naisten puolesta loistavaa peeärrää, joten ehkä minäkin uskallan nyt puhua asiasta ääneen. Ja asialla tarkoitan siis itsensä rakastamista juuri sellaisena, kuin on.
 |
| kaksi suurinta rakkautta, toi lapsi ja kreikkalainen ruoka :D |
Jokatapauksessa unelma-ammattini vaatii siis kuntoremonttia ja sitä myötä kilojen karistamista, jota ajattelin itseni iloksi seurailla myös täällä blogin puolella, mutta ei huolta, mitään thinspiraatiota täältä ei tulla jatkossakaan saamaan- tavoite on pysyä normaalipainon pyöremmällä puolella mutta muuttaa vähän sitä laardia lihakseksi ja niinpäin pois. Tänään ja eilen oon reippaasti vaihtanut benit ja jerryt reissumieheen ja vetänyt itseni ihan piippuun parin kilsan juoksulenkillä. Tavoite on jouluun mennessä juosta se niin, ettei tunnu melkein missään.
Kuvituksena toissakesän kuvia Kreetan reissulta, paino tällä hetkellä sama kuin tuolloin. Tässä välissä kerkesin jo laihtumaan parikymmentä kiloa, mutta jojoilin ne ystävieni Benin ja Jerryn avustuksella iloisesti takaisin... Toivottavasti ens kesän reissulla komeilee vähän atleettisempi kummitäti.
lauantai 22. lokakuuta 2011
päättymättömät illat, polttamattomat sillat
Oon edelleen sitä mieltä, että kaikkein siistein ikävuosi on seitsemäntoista kesää. Onnellisin taisi olla vuosi 2009, mieleenpainuvin 2007 ja niitänäitä nimityksiä riittäisi muillekkin vuosille, mutta siisteintä oli 17 vuotiaana.
17 kesäisenä...
...olin kauniimpi kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin
...muutin omaan kotiin ja join pari kuukautta ruokajuomana pelkästään cocacolaa
...hämmennyin siitä, että jokaisen asunnon vakiovarusteena ei ollutkaan loputonta astianpesu- ja talouspaperivarastoa
...otin monet kännit parivuotta vanhemman poikaystävän bemarin takapenkillä (ja luulin sen kaiken kestävän ikuisesti)
...uskoin kantavani vastuun itsestäni (vaikka todellisuudessa sen kantoi tätini, johon sentään säilytin puhevälit kiivaassa itsenäistymisvaiheessani)
...mietin joka kerta kaupassa käydessäni, arvaakohan lähikaupan myyjä ostosteni perusteella, että asun ihan omillani.
...rakastin viimeisen kerran varauksetta
...hengailin sellaisten ystävien kanssa, joita kaipaan tänään ja paljon
...en ollut vielä menettänyt yhtään läheistäni, enkä osannut pelätä sitä
...vuorokausirytmi ei tarkoittanut yhtään mitään
...kotibileet oli parempia kuin koskaan ennen tai ikinä jälkeen
...hymyilin joka päivä peilikuvalleni
...sisustin asuntoni halvalla, mutta rakaistin jokaista "yksityiskohtaa"
...ostelin valurautapannuja ja teetin verhoja mittatilaustyönä (molemmat täysin käsittämättömältä tuntuvia tekoja tänäpäivänä)
...pelkäsin nukkua yksin, joten pidin öisin maikkarin chattia auki
...olin hirvittävän, ainutlaatuisen onnellinen omasta olemassaolostani
"Niit aikoi ei saa bäckii" totesi usein ystäväni Kasper, ennen muuttoaan Kajaaniin (jossa niiden aikojen kaipaaminen on kai hitusen vaikeampaa). Ei niitä saa tosiaan ei, ja siksi halvalla sisustettujen ensiasunto kuvien ja häikäilemättömän hullunkuristen bilekuvien katselu tuntuukin niin suunnattoman haikealta. Huokaus.
 |
| olin myös kauneimmillani. |
...olin kauniimpi kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin
...muutin omaan kotiin ja join pari kuukautta ruokajuomana pelkästään cocacolaa
...hämmennyin siitä, että jokaisen asunnon vakiovarusteena ei ollutkaan loputonta astianpesu- ja talouspaperivarastoa
...otin monet kännit parivuotta vanhemman poikaystävän bemarin takapenkillä (ja luulin sen kaiken kestävän ikuisesti)
...uskoin kantavani vastuun itsestäni (vaikka todellisuudessa sen kantoi tätini, johon sentään säilytin puhevälit kiivaassa itsenäistymisvaiheessani)
...mietin joka kerta kaupassa käydessäni, arvaakohan lähikaupan myyjä ostosteni perusteella, että asun ihan omillani.
...rakastin viimeisen kerran varauksetta
...hengailin sellaisten ystävien kanssa, joita kaipaan tänään ja paljon
...en ollut vielä menettänyt yhtään läheistäni, enkä osannut pelätä sitä
...vuorokausirytmi ei tarkoittanut yhtään mitään
...kotibileet oli parempia kuin koskaan ennen tai ikinä jälkeen
...hymyilin joka päivä peilikuvalleni
...sisustin asuntoni halvalla, mutta rakaistin jokaista "yksityiskohtaa"
...ostelin valurautapannuja ja teetin verhoja mittatilaustyönä (molemmat täysin käsittämättömältä tuntuvia tekoja tänäpäivänä)
...pelkäsin nukkua yksin, joten pidin öisin maikkarin chattia auki
...olin hirvittävän, ainutlaatuisen onnellinen omasta olemassaolostani
 |
| ensimmäinen OMAkoti |
"Niit aikoi ei saa bäckii" totesi usein ystäväni Kasper, ennen muuttoaan Kajaaniin (jossa niiden aikojen kaipaaminen on kai hitusen vaikeampaa). Ei niitä saa tosiaan ei, ja siksi halvalla sisustettujen ensiasunto kuvien ja häikäilemättömän hullunkuristen bilekuvien katselu tuntuukin niin suunnattoman haikealta. Huokaus.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Versace for H&M
Odottelen kyllä Paola Suhosen ja Seppälän yhteistyömallistoa ennemmänkuin Donatellan ja H&M:n, mutta olihan noita nyt pakko käydä ihmettelemässä. Ja jos rahasta ei olisi puutetta, niin kotiuttaisin kyllä kaikki kollaasin tuotteet, mutta aikuisten oikeasti taidan kotiuttaa vaan jommankumman rannekoruista. Tykkään kyllä ihan kympillä näistä yhteistyökampanjoista! Kumpa olisin uskaltanut ja kehdannut ostaa vuosia sitten sen Victor & Rolf malliston häämekon, se oli awesome. Kuinka moni muu fiilaa näitä yhteistyömallistoja?
 |
| awesome |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Se pieni ero...
Muistan joskus vuosia sitten tehneeni vastaavanlaisen "kyselyn" veljelleni, ja vastaukset olivat vielä hulvattommimpia. Poikaystävä on pikkuveljeen verrattuna ilmeisesti hieman tosikko. Toisaalta sellainenkin kysely, jossa allekirjoittanut ottaisi kantaa vaikkapa jääkiekkoon, auton moottorin toimintaan tai mihin tahansa fysiikkaan, kemiaan tai matematiikkaan liittyvään, olisi varmaan alaa ymmärtävien mielestä ihan yhtä hulvaton. Mutta pidemmittä puheitta, miehen suusta:
Selitä..
Kylmävahaliuskat:
"No..millä otetaan säärikarvoja pois." Okei, joku käry.
Legginsit:
"No semmoset tiukat ohkaset housut. Venyvää kangasta." Leggings are not pants, so cover your ass!
Valokynä:
"No..joku...meikkiväline. Ja käytetään silmiin. Sinne silmäluomeen vähäsen."
Mitä eroa on puuterilla ja meikkipuuterilla?:
"Ei mitään."
Mitä eroa on hajuvesissä eau de toiletella ja eau de parfumillä?:
"Toilette on halvempaa. Se toinen on sitte hienompaa."
Push up:
"Rintaliivit mitkä nostaa rintoja...esille."
Louis Vuitton:
"Kallis tuotemerkki. Laukkuja. Öö.. jotain liinoja varmaan. Rättejä."
Eyeliner:
"Sitä laitetaan...tota...siis meikki mitä laitetaan tohon...öö luomen ja silmäripsen väliin."
Ghd:
"En oo kuullukkaan" ihan kiva, oon vain noin 20 kertaa vihjaissut tästä joululahjatoiveena...
Mitä eroa on kuorinta- ja meikinpuhdistusaineella?:
"No kuorinta-aine ottaa ihoo, kuollutta pintaepiteeliä, pois ja meikinpuhdistusaine ottaa vaan meikit helvettiin"
Ranskalainen manikyyri:
"Varmaan jotain ihan vitun kallista. Jotain mitä tehään kynsille ja...en tiiä."
Kulmakynä:
"No... laitetaan siihen jotai värii tieksä jos on liian harvat kulmakarvat."
Pedikyyri:
"Vähän niinku manikyyri muttei sinne päinkään? Joku kynsijuttu. Huoltava."
Tregginsit:
"Vähän niinku legginsit, mut ne ei jousta" tämä oli pakotettu arvaus.
Appelsiinipuutikku:
"Mä oon nähny sulla joskus niitä mut ei niinku mitää hajuu."
Mihin käytetään pikakuivattajaa?
"Jos haluu meikit nopeesti pysymään ettei ne lähe leviimään jos tulee suru" aika hyvä, joku vois patentoida tälläisen...
Kuivashampoo:
"No shampoo mikä ei tarvi vettä ollenkaa, et se on sen verran hienojakoista ettei tarvi vettä ollenkaan."
Kuka on Elina Tanskanen?
"Joku mallimamma" Niin, tai sitten Trendin päätoimittaja ja tyttöystäväsi ihailun kohde.
Mitä kirjainkokoa vastaa numerokoko 34 (naisilla?)
"M" jahas, mitähän kirjainkokoa kulta ajattelee mun sitten edustavan, kun käytän kokoa 40-42...
Noo mutta, kosto on suloinen ja ehkä ihan hyvä, että meidän perheessä kotityötkin menee sukupuolijakaumalla. Taidetaan tietyissä asioissa olla aikalailla sukupuoltemme stereotypioita. Seuraavat on siis minunvastauksiani arvauksiani:
Kuka on Helena Ranta?
"Oikeustieteen lääkäri, hammastutkija." Kuulemma oikeushammaslääketieteen professori, eli "niinhän mä sanoin!"
Mikä on paras pokerikäsi?
"Täyskäsi" Kuningasvärisuora. Neverhööd.
Kuka on Täällä pohjantähden alla -trilogian päähenkilö?
"Talonpoika Pekka" Ette nyt usko, mutta olen lukenut ne. Siitä vain on se kymmenen vuotta aikaa.
Mitä eroa on RAM ja ROM -muisteilla?
"Toiseen tallennetaan tekstiä ja toiseen kuvaa" RAM-muisti on lyhytaikaseen tallennukseen ja ROM pitkäaikaiseen - siis nevanevanevahöörd
Mainitse muutama Nobel-voittaja
"Martti Ahtisaari, Obama.." Suomalaisena olis kuulemma pitänyt muistaa myös F.E Sillanpää ja A.I Virtanen... nojoo.
Mikä on ohm?
"Molekyylin osanen" Siis mun mielestä tää menee jo vittuilun puolelle, miten tollasta vois tietää? :D Mun kysymykset sentään saattaa tulla vastaan meidän päivittäisessä elämässä... no vastaus on jokatapauksessa vastuksen SI-yksikkö. Niin siis mikä??
Ydinasevaltiot?
"Venäjä, Kiina, Japani, pahempi Korea, Yhdysvallat, Irak, Ranska ja Saksa, ehkä Italia
Poikaystävän kommentti: Venäjä, Usa, Kiina, Ranska, Iso-Britannia, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea nyt virallisesti. Israel ja Etelä-Arfikka on kai luopunut? Mites Brasilian lainaydinaseet.. Edes puolivirallisesti?
Mikä on veto-oikeus?
"Liittyy jotenkin armeijan käyttöön"
Liittyy YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden oikeuteen kaataa ehdotus yksin: veto-oikeudellaan. Mulla oli oikeesti joku käry tästä.
Kuinka monta litraa ihmisessä on verta?
"12." Kuulemma neljä tai viisi. Hämmentävää.
Kuinka suuri Suomessa on verkkojännite?
" 12 volttia" 230V , ei kyllä sinäänsä kumpikaan luku kerro mistään mittasuhteista mulle yhtään mitään.
Milloin Suomi liittyi Euroopan unioniin?
"1995." I knew it.
Mitä kaasuja on ilmassa?
"Vety, Typpi, Happi" Noo, meillä on kotona koiran ja miehen toimesta pierukaasuja, mutta kuulemma vety on vähän vaarallista ja ilmasta löytyy sensijaan argonia.
Mikä on elohopeamillimetri?
"Se, mikä mittaa lämpötilaa kuumemittarissa" Selvää vittuilua, ihme kompakysymyksia. Paineen yksikkö mmHg.
Minäpä lähden tästä tiskaamaan ja mies laittamaan autoa. :))))
Selitä..
Kylmävahaliuskat:
"No..millä otetaan säärikarvoja pois." Okei, joku käry.
Legginsit:
"No semmoset tiukat ohkaset housut. Venyvää kangasta." Leggings are not pants, so cover your ass!
Valokynä:
"No..joku...meikkiväline. Ja käytetään silmiin. Sinne silmäluomeen vähäsen."
Mitä eroa on puuterilla ja meikkipuuterilla?:
"Ei mitään."
Mitä eroa on hajuvesissä eau de toiletella ja eau de parfumillä?:
"Toilette on halvempaa. Se toinen on sitte hienompaa."
Push up:
"Rintaliivit mitkä nostaa rintoja...esille."
Louis Vuitton:
"Kallis tuotemerkki. Laukkuja. Öö.. jotain liinoja varmaan. Rättejä."
Eyeliner:
"Sitä laitetaan...tota...siis meikki mitä laitetaan tohon...öö luomen ja silmäripsen väliin."
Ghd:
"En oo kuullukkaan" ihan kiva, oon vain noin 20 kertaa vihjaissut tästä joululahjatoiveena...
Mitä eroa on kuorinta- ja meikinpuhdistusaineella?:
"No kuorinta-aine ottaa ihoo, kuollutta pintaepiteeliä, pois ja meikinpuhdistusaine ottaa vaan meikit helvettiin"
Ranskalainen manikyyri:
"Varmaan jotain ihan vitun kallista. Jotain mitä tehään kynsille ja...en tiiä."
Kulmakynä:
"No... laitetaan siihen jotai värii tieksä jos on liian harvat kulmakarvat."
Pedikyyri:
"Vähän niinku manikyyri muttei sinne päinkään? Joku kynsijuttu. Huoltava."
Tregginsit:
"Vähän niinku legginsit, mut ne ei jousta" tämä oli pakotettu arvaus.
Appelsiinipuutikku:
"Mä oon nähny sulla joskus niitä mut ei niinku mitää hajuu."
Mihin käytetään pikakuivattajaa?
"Jos haluu meikit nopeesti pysymään ettei ne lähe leviimään jos tulee suru" aika hyvä, joku vois patentoida tälläisen...
Kuivashampoo:
"No shampoo mikä ei tarvi vettä ollenkaa, et se on sen verran hienojakoista ettei tarvi vettä ollenkaan."
Kuka on Elina Tanskanen?
"Joku mallimamma" Niin, tai sitten Trendin päätoimittaja ja tyttöystäväsi ihailun kohde.
Mitä kirjainkokoa vastaa numerokoko 34 (naisilla?)
"M" jahas, mitähän kirjainkokoa kulta ajattelee mun sitten edustavan, kun käytän kokoa 40-42...
Noo mutta, kosto on suloinen ja ehkä ihan hyvä, että meidän perheessä kotityötkin menee sukupuolijakaumalla. Taidetaan tietyissä asioissa olla aikalailla sukupuoltemme stereotypioita. Seuraavat on siis minun
Kuka on Helena Ranta?
"Oikeustieteen lääkäri, hammastutkija." Kuulemma oikeushammaslääketieteen professori, eli "niinhän mä sanoin!"
Mikä on paras pokerikäsi?
"Täyskäsi" Kuningasvärisuora. Neverhööd.
Kuka on Täällä pohjantähden alla -trilogian päähenkilö?
"Talonpoika Pekka" Ette nyt usko, mutta olen lukenut ne. Siitä vain on se kymmenen vuotta aikaa.
Mitä eroa on RAM ja ROM -muisteilla?
"Toiseen tallennetaan tekstiä ja toiseen kuvaa" RAM-muisti on lyhytaikaseen tallennukseen ja ROM pitkäaikaiseen - siis nevanevanevahöörd
Mainitse muutama Nobel-voittaja
"Martti Ahtisaari, Obama.." Suomalaisena olis kuulemma pitänyt muistaa myös F.E Sillanpää ja A.I Virtanen... nojoo.
Mikä on ohm?
"Molekyylin osanen" Siis mun mielestä tää menee jo vittuilun puolelle, miten tollasta vois tietää? :D Mun kysymykset sentään saattaa tulla vastaan meidän päivittäisessä elämässä... no vastaus on jokatapauksessa vastuksen SI-yksikkö. Niin siis mikä??
Ydinasevaltiot?
"Venäjä, Kiina, Japani, pahempi Korea, Yhdysvallat, Irak, Ranska ja Saksa, ehkä Italia
Poikaystävän kommentti: Venäjä, Usa, Kiina, Ranska, Iso-Britannia, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea nyt virallisesti. Israel ja Etelä-Arfikka on kai luopunut? Mites Brasilian lainaydinaseet.. Edes puolivirallisesti?
Mikä on veto-oikeus?
"Liittyy jotenkin armeijan käyttöön"
Liittyy YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden oikeuteen kaataa ehdotus yksin: veto-oikeudellaan. Mulla oli oikeesti joku käry tästä.
Kuinka monta litraa ihmisessä on verta?
"12." Kuulemma neljä tai viisi. Hämmentävää.
Kuinka suuri Suomessa on verkkojännite?
" 12 volttia" 230V , ei kyllä sinäänsä kumpikaan luku kerro mistään mittasuhteista mulle yhtään mitään.
Milloin Suomi liittyi Euroopan unioniin?
"1995." I knew it.
Mitä kaasuja on ilmassa?
"Vety, Typpi, Happi" Noo, meillä on kotona koiran ja miehen toimesta pierukaasuja, mutta kuulemma vety on vähän vaarallista ja ilmasta löytyy sensijaan argonia.
Mikä on elohopeamillimetri?
"Se, mikä mittaa lämpötilaa kuumemittarissa" Selvää vittuilua, ihme kompakysymyksia. Paineen yksikkö mmHg.
Minäpä lähden tästä tiskaamaan ja mies laittamaan autoa. :))))
 |
| ( kuva: hs.fi ) |
torstai 6. lokakuuta 2011
Don't count the miles, count the "i love you"s
Elämä on taas seisahtunut hetkeksi. Rakas, 82 vuotias mummini kaatui kotonaan toissayönä ja loukkaantui vakavasti. Tällä hetkellä mummi on isossa leikkauksessa - sellaisessa, jossa ei haluaisi enää olla. Mummi on viimeiset 10 vuotta todennut painokkaasti, ettei häntä enää leikata, kävi mitä kävi. Olen hiljalleen hyväksynyt sen ja omaksunut ajatuksen, ettei vanhuksesta saa enää eheää sanan siinä merkityksessä, että leikkaukset olisivat perusteltuja. Nyt ei kuitenkaan ollut kipujen välttämiseksi muita vaihtoehtoja, kuin iso, kivulias leikkaus; eikä ole varmaa, selviääkö mummin 82 vuotta kestänyt sydän siitä.
Itsekäs kun olen, haluaisin kovasti pitää mummini vielä muutaman hetken täällä. En ole valmis luopumaan tai sanomaan hyvästejä, tarvitsen häntä vielä. Aikanaan kävin kipeitäkin keskusteluja itseni kanssa siitä, kuinka väärältä voi tuntua, että läheisen oma elinkaari on niin toinen kuin minun itseni. Minun syntyessäni tähän maailmaan hän oli jo kokenut sodan, naimisiinmenon ja viiden lapsen syntymän. Kipeintä on tehnyt tietoisuus siitä, että kun minä olen vanhus, hän on ollut jo kauan poissa. Minä niin haluaisin vanheta sinun kanssasi.
Mummi on minulle mielettömän läheinen, erotessani edellisestä avoliitostani 20 vuotiaana asuin mummini kanssa sen hetken, kun etsin omaa kotiani. Yhteiset ruokahetket, yökylät lapsuudesta saakka, kävelyt hautausmaalla, laivareissut, illat kun ei tehdä mitään. Jos saisin vielä muutaman talven, kevään, kesän ja syksyn.
I’m scared today, more than I told you I was yesterday
Give me a moment to catch my breath
And hold me every second left
Proud of me, that’s the only way I want you to be
Look at me and love what you see
I won’t make it alone, I need something to hold
Kiss me on my shoulder, and tell me it’s not over
I promise to always come home to you
Remind me that I’m older to be brave, smart, sweet, and bolder
And don’t give up on what we’re trying to do
Don’t count the miles, count the “I love you”s
Itsekäs kun olen, haluaisin kovasti pitää mummini vielä muutaman hetken täällä. En ole valmis luopumaan tai sanomaan hyvästejä, tarvitsen häntä vielä. Aikanaan kävin kipeitäkin keskusteluja itseni kanssa siitä, kuinka väärältä voi tuntua, että läheisen oma elinkaari on niin toinen kuin minun itseni. Minun syntyessäni tähän maailmaan hän oli jo kokenut sodan, naimisiinmenon ja viiden lapsen syntymän. Kipeintä on tehnyt tietoisuus siitä, että kun minä olen vanhus, hän on ollut jo kauan poissa. Minä niin haluaisin vanheta sinun kanssasi.
Mummi on minulle mielettömän läheinen, erotessani edellisestä avoliitostani 20 vuotiaana asuin mummini kanssa sen hetken, kun etsin omaa kotiani. Yhteiset ruokahetket, yökylät lapsuudesta saakka, kävelyt hautausmaalla, laivareissut, illat kun ei tehdä mitään. Jos saisin vielä muutaman talven, kevään, kesän ja syksyn.
 |
| < Mummi ja Mufa 3 |
I’m scared today, more than I told you I was yesterday
Give me a moment to catch my breath
And hold me every second left
Proud of me, that’s the only way I want you to be
Look at me and love what you see
I won’t make it alone, I need something to hold
Kiss me on my shoulder, and tell me it’s not over
I promise to always come home to you
Remind me that I’m older to be brave, smart, sweet, and bolder
And don’t give up on what we’re trying to do
Don’t count the miles, count the “I love you”s
tiistai 4. lokakuuta 2011
Sateista
Lähdetään liikkeelle siitä, että kyllä: olen kummallinen. En nimittäin pidä kesästä. Ja taas kyllä, se on mahdollista. Ensinnäkin olen punapigmenttinen ja vaalea, eli palan erittäin herkästi ja auringossa oleilu on siksi minulle "vaarallista". Toisekseen hiukseni ovat paksut ja lämpimällä hikoan aina päästä- en siis kainaloista, kuten ihmiset yleensä, vaan nenänpäästä, ylähuulesta ja päänahasta. Lisäksi silmäni ovat todella valonarat, en pysty katsomaan esimerkiksi suoraan hehkulamppua kohti; pimeät vuodenajat ovat enemmän mun juttu. Kesällä fiilis ei koskaan ole fresh vaan aina olo on aurinkorasvasta ja hikoilusta tönkkö. Siksi syksyn alkava pimeys ja tuleva talvi riemastuttavat joka vuosi - ei enää tarvitse läträtä aurinkorasvalla ja kuljeksia varjoissa. Kesän ainut ylivoimainen puoli on pisamat, mutta muuten syksy ja talvi lyövät kevään ja kesän 100-0.
Ensimmäisen hellepäivän sijaan fiilistelen siis ensimmäisiä putoavia lehtiä, siirrän balleriinat vaatekaapin perälle jo hyvissä ajoin ennen ilmojen kunnolla viilenemistä, rakastan heijastimia ja kaulaliinoja, ja odotan joka vuosi malttamattomana ensilunta, olen odottanut niin kauan kuin muistan.
"... kuin lumihiutaleet jotka on niin kauniita kun ne leijailee, ja jotka kuitenkin sulaa, niin kuin valheet heti kun saat niistä otteen.. joskus tietenkin, kauneimmillaan, kielenpäähän.
Erot on pieniä kuolemia, sitä lunta mikä sulaa sun kengistä eteiseen.
ystävyyden loppuminen on se viimeinen likainen lumikasa sulamassa parkkipaikan perällä keskellä kevättä.
erilleen kasvaminen yhteisymmärryksessä on se lumihiutale kielenpäässä - jättää sentään kauniin muiston.
Yllätyserot on kuin lumipesuja, sulaa sun naamalle ja jättää kirvelevän ja polttelevan tunteen jälkeensä., niin, että menee hetki ennenkuin palaat ennalleen, yleensä sen verran kunnes pääsee takas lämpimään. Ja huonot parisuhteet, no, ne saa sataa räntänä alas viemäreihin vuodenajasta riippumatta." (ote vanhasta päiväkirjasta. lumisadevertaukset oli pop jo viisi vuotta sitten.)
Tämänvuotinen ensilumi (nyt joku suuttuu ruudun siellä puolen, sillä tottahan se on, kiirehdin hieman asioiden edelle tässä) on erityisen toivottu, sillä viime vuonna käytiin avomiehen (silloin vielä poikaystävä) kanssa ensilumitreffeillä. Enpäs muuten ihan heti keksi mitään ihanampaa, paitsi ehkä ensilumihäät. Jotka toki vois olla hieman vaikea järjestää. Enpäs kerro treffipaikkaa, mutta se on lumen tulon katselemiseen miltein täydellinen, ainoastaan läheisen kadun valaistus häiritsee kuvitelmaa siitä, että maailmassa on vain me kaksi ja se hetki. Tässä tovi sitten vierähti muuten käyntiin toinen yhteinen vuotemme avomieheni kanssa, elelemme siis parhaillaan parisuhteemme toista syksyä. Aika suloista. Päätettiin kirjoittaa kirjeet toisillemme ja laminoida ne ja muutama yhteiskuva, ja haudata ne maahan (ehkä ensilumipaikkaan?) ja piipahtaa siellä kymmenen vuoden päästä lukemassa, miltä rakkaus tänään tuntuu. Ja tämä oli muuten miehen idea, ihan totta.
Ja vielä palatakseni sateisiin: vesisade on myös ihana. Kävelin tossa viikko sitten pojan* kanssa ilman sateenvarjoa kunnon rankkasateessa tunnin verran, ja pompittiin tietysti jokaisessa vastaantulevassa lätäkössä. Hei se riemu, mikä oli pienen silmissä! Ei siinä paljon painanut valuvat meikit tai märät hiukset, oli vaan se hetki ja syksyn ensimmäiset sateet. Uitettiin myös käsiä ja kenkiä rännien alla. Ja pussattiin välillä vähän.
* poika on 2,5v lapsi, jota rakastan kuin omaani.
psst. kuvat edelleen weheartit.comista. laturin johto edelleen hävyksissä.
 |
| näteintä. |
"... kuin lumihiutaleet jotka on niin kauniita kun ne leijailee, ja jotka kuitenkin sulaa, niin kuin valheet heti kun saat niistä otteen.. joskus tietenkin, kauneimmillaan, kielenpäähän.
Erot on pieniä kuolemia, sitä lunta mikä sulaa sun kengistä eteiseen.
ystävyyden loppuminen on se viimeinen likainen lumikasa sulamassa parkkipaikan perällä keskellä kevättä.
erilleen kasvaminen yhteisymmärryksessä on se lumihiutale kielenpäässä - jättää sentään kauniin muiston.
Yllätyserot on kuin lumipesuja, sulaa sun naamalle ja jättää kirvelevän ja polttelevan tunteen jälkeensä., niin, että menee hetki ennenkuin palaat ennalleen, yleensä sen verran kunnes pääsee takas lämpimään. Ja huonot parisuhteet, no, ne saa sataa räntänä alas viemäreihin vuodenajasta riippumatta." (ote vanhasta päiväkirjasta. lumisadevertaukset oli pop jo viisi vuotta sitten.)
 |
| fiilis. |
Tämänvuotinen ensilumi (nyt joku suuttuu ruudun siellä puolen, sillä tottahan se on, kiirehdin hieman asioiden edelle tässä) on erityisen toivottu, sillä viime vuonna käytiin avomiehen (silloin vielä poikaystävä) kanssa ensilumitreffeillä. Enpäs muuten ihan heti keksi mitään ihanampaa, paitsi ehkä ensilumihäät. Jotka toki vois olla hieman vaikea järjestää. Enpäs kerro treffipaikkaa, mutta se on lumen tulon katselemiseen miltein täydellinen, ainoastaan läheisen kadun valaistus häiritsee kuvitelmaa siitä, että maailmassa on vain me kaksi ja se hetki. Tässä tovi sitten vierähti muuten käyntiin toinen yhteinen vuotemme avomieheni kanssa, elelemme siis parhaillaan parisuhteemme toista syksyä. Aika suloista. Päätettiin kirjoittaa kirjeet toisillemme ja laminoida ne ja muutama yhteiskuva, ja haudata ne maahan (ehkä ensilumipaikkaan?) ja piipahtaa siellä kymmenen vuoden päästä lukemassa, miltä rakkaus tänään tuntuu. Ja tämä oli muuten miehen idea, ihan totta.
Ja vielä palatakseni sateisiin: vesisade on myös ihana. Kävelin tossa viikko sitten pojan* kanssa ilman sateenvarjoa kunnon rankkasateessa tunnin verran, ja pompittiin tietysti jokaisessa vastaantulevassa lätäkössä. Hei se riemu, mikä oli pienen silmissä! Ei siinä paljon painanut valuvat meikit tai märät hiukset, oli vaan se hetki ja syksyn ensimmäiset sateet. Uitettiin myös käsiä ja kenkiä rännien alla. Ja pussattiin välillä vähän.
* poika on 2,5v lapsi, jota rakastan kuin omaani.
psst. kuvat edelleen weheartit.comista. laturin johto edelleen hävyksissä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Terveisiä sängynpohjalta
Jakson alussa enterorokko veti minut sängynpohjalle yli viikoksi, ja nyt pahainen jälkitauti koittaa kovasti tehdä samaa. Olen maannut viimeiset kolme vuorokautta sohvalla- siis ihan tosi, sen kerran kun avomies on muualla, en jaksa kävellä sänkyyn nukkumaan. Mehän on siis viimeinen vuosi jaettu 80cm levyinen sänky kahdestaan, joten siinä yksin nukutut yöt on kyllä olleet aika luksusta. Lähestyvän muuton myötä sänky levenee 120cm levyiseksi, luksusta! Mutta mun piti kirjoittaa teille jaloista, eikä sängyistä.
Enterorokkohan on lastentauti, ja rokkona aikuisella aiiiivan karmea ja kivulias. Itselläni nousi ihottumaa/rokkoa käsien ja jalkojen lisäksi myös päänahkaan, ja mielipuuhaa sairastamisen aikana taisikin olla jatkuva valittaminen. Nyt kun taudista on tervehdytty, olen ryhtynyt valittamaan jälkitaudeista, joista ehdoton suosikkini on kynsien irtoaminen. Omalla kohdalla kynnet ovat "onneksi" irtoilleet vain varpaista, mutta silti.. Työssäni kenkäkaupassa joudun käyttämään crockseja, ja vastahankitut Swedish Hasbeensit saavat odottaa käyttöön ottoa ilmeisesti kevääseen. Har-mit-taa.
En ole koskaan kokenut säännöllisiä kauneudenhoitorutineeja (kampaamokäynnit, manikyyrit, ripsienpidennykset tms) omana juttuna, manikyyrin olen ottanut vain kahdesti elämässäni ja pedikyyriä en koskaan. Nyt jalat ovat rokkoarpien ja irtoilevien kynsien takia niin kurjassa kunnossa, että olen periaatteideni vastaisesti mielestäni ansainnut hieman hemmottelua.
Koska jalat ovat kipeät, en uskaltautunut ihan suoraan jalkahoitolaan näiden kanssa, vaan lähdin ensialkuun tekemään hoitoja kotona. Kun jalat tästä vähän parantuvat, suuntaan ehdottomasti elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon - olen sen ansainnut. Kotikonstit aloitin Cavan keksimillä, Nelly.comilta tilatulla Baby feet - hoidolla. Baby feet on Japanilainen tuote, ja youtubesta kurkatut videot herättivät ensialkuun lähinnä kauhua, mutta kun huomasin tuotetteen olevan myynnissä mm. luontaistuntijat.fi :ssä, uskaltauduin kokeilemaan niitä (ja jos ruudun siellä puolen joku harkitsee kokeilua, niin vinkkinä, että jälkimmäisessä ne ovat viitisen euroa edullisemmat kuin nelly.comissa ). Omat jalkapohjat eivät kärsi mitenkään erityisesti kovettumista, mutta enterorokon jäljiltä jalkapohjan iho on alkanut hieman kuoriutumaan, ja kokeilinkin baby feettiä tätä vauhdittaakseni. Toivon sen myös auttavan irronneiden kynsien kynsinauhojen ja varpaiden ihon kuntoon, jotta uudelle kynnelle olisi mahdollisimman hyvä kasvualusta.
Luontaistuote.fi kertoo Baby Feetistä mm. seuraavaa:
"Baby Foot-sarja on kehitetty erityisesti jalkapohjiin ongelmia aiheuttavien kuolleiden ihosolujen hoitoon. Jalkapohjan iho on paksumpi kuin muiden kehon ihoalueiden ja sen vuoksi vanhoja kuolleita ihosoluja voi kerääntyä jalkapohjaan ihon kuormituksen vuoksi.
Baby Foot-tuotteen tärkein ainesosa on hedelmähappo, joka on tavattoman hellävarainen muihin happoihin verrattuna. Hedelmähappo tunkeutuu kuolleiden ihosolujen kerrokseen ja vaikuttaa ihokerrosten välisiin demosomeihin, minkä vuoksi kuollut iho on helppo kuoria pois."
Viime yönä siis torkuin parituntia öljysukat jalassani, ja kokemus oli ihan miellyttävä, minkäänlaista vaikutusta en tosin vielä ole kokenut, sukkien poisottamisen jälkeen jalkojen iho oli hassunkurista ja rasvailin sitä ennen seuraavaa torkahtamista, mutta jossain lukikin että vaikutukset alkavat noin viikon kuluttua. Mainittakoon, että jalkapöydässä komeileva tatuointi on kirkkaampi kuin aikoihin, sille taisi eteeriset öljyt tehdä hyvää. Raportoin sitten viikon kuluttua, että kuinka kävi. Onko lukijoissa ketää, jolla on kokemusta Baby Feetistä tai suositella hyvää jalkahoitajaa Helsingissä?
 |
| ( kuva: weheartit.com ) |
Enterorokkohan on lastentauti, ja rokkona aikuisella aiiiivan karmea ja kivulias. Itselläni nousi ihottumaa/rokkoa käsien ja jalkojen lisäksi myös päänahkaan, ja mielipuuhaa sairastamisen aikana taisikin olla jatkuva valittaminen. Nyt kun taudista on tervehdytty, olen ryhtynyt valittamaan jälkitaudeista, joista ehdoton suosikkini on kynsien irtoaminen. Omalla kohdalla kynnet ovat "onneksi" irtoilleet vain varpaista, mutta silti.. Työssäni kenkäkaupassa joudun käyttämään crockseja, ja vastahankitut Swedish Hasbeensit saavat odottaa käyttöön ottoa ilmeisesti kevääseen. Har-mit-taa.
 |
| ( kuva: Brandos.fi ) |
En ole koskaan kokenut säännöllisiä kauneudenhoitorutineeja (kampaamokäynnit, manikyyrit, ripsienpidennykset tms) omana juttuna, manikyyrin olen ottanut vain kahdesti elämässäni ja pedikyyriä en koskaan. Nyt jalat ovat rokkoarpien ja irtoilevien kynsien takia niin kurjassa kunnossa, että olen periaatteideni vastaisesti mielestäni ansainnut hieman hemmottelua.
Koska jalat ovat kipeät, en uskaltautunut ihan suoraan jalkahoitolaan näiden kanssa, vaan lähdin ensialkuun tekemään hoitoja kotona. Kun jalat tästä vähän parantuvat, suuntaan ehdottomasti elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon - olen sen ansainnut. Kotikonstit aloitin Cavan keksimillä, Nelly.comilta tilatulla Baby feet - hoidolla. Baby feet on Japanilainen tuote, ja youtubesta kurkatut videot herättivät ensialkuun lähinnä kauhua, mutta kun huomasin tuotetteen olevan myynnissä mm. luontaistuntijat.fi :ssä, uskaltauduin kokeilemaan niitä (ja jos ruudun siellä puolen joku harkitsee kokeilua, niin vinkkinä, että jälkimmäisessä ne ovat viitisen euroa edullisemmat kuin nelly.comissa ). Omat jalkapohjat eivät kärsi mitenkään erityisesti kovettumista, mutta enterorokon jäljiltä jalkapohjan iho on alkanut hieman kuoriutumaan, ja kokeilinkin baby feettiä tätä vauhdittaakseni. Toivon sen myös auttavan irronneiden kynsien kynsinauhojen ja varpaiden ihon kuntoon, jotta uudelle kynnelle olisi mahdollisimman hyvä kasvualusta.
Luontaistuote.fi kertoo Baby Feetistä mm. seuraavaa:
"Baby Foot-sarja on kehitetty erityisesti jalkapohjiin ongelmia aiheuttavien kuolleiden ihosolujen hoitoon. Jalkapohjan iho on paksumpi kuin muiden kehon ihoalueiden ja sen vuoksi vanhoja kuolleita ihosoluja voi kerääntyä jalkapohjaan ihon kuormituksen vuoksi.
Baby Foot-tuotteen tärkein ainesosa on hedelmähappo, joka on tavattoman hellävarainen muihin happoihin verrattuna. Hedelmähappo tunkeutuu kuolleiden ihosolujen kerrokseen ja vaikuttaa ihokerrosten välisiin demosomeihin, minkä vuoksi kuollut iho on helppo kuoria pois."
 |
| ( kuva: weheartit.com ) |
Viime yönä siis torkuin parituntia öljysukat jalassani, ja kokemus oli ihan miellyttävä, minkäänlaista vaikutusta en tosin vielä ole kokenut, sukkien poisottamisen jälkeen jalkojen iho oli hassunkurista ja rasvailin sitä ennen seuraavaa torkahtamista, mutta jossain lukikin että vaikutukset alkavat noin viikon kuluttua. Mainittakoon, että jalkapöydässä komeileva tatuointi on kirkkaampi kuin aikoihin, sille taisi eteeriset öljyt tehdä hyvää. Raportoin sitten viikon kuluttua, että kuinka kävi. Onko lukijoissa ketää, jolla on kokemusta Baby Feetistä tai suositella hyvää jalkahoitajaa Helsingissä?
torstai 29. syyskuuta 2011
Elämää ilman kameraa
Kameran laturi on edelleen hävyksissä. Lupaan ja vannon, että seuraavasta palkasta ostan uuden. Ajatuksia olis niin paljon kivampi suoltaa paperille, jos niitä vois piristää kuvin. Sitäpaitsi olen katsonut niin monet elämän hienoista hetkistä kameran linssin läpi, että tuntuu äärimmäisen kummalliselta olla ottamatta kuvia. Nyt on jäänyt kuvaamatta vuosipäivän juhliminen, pienen ensimmäiset tarhamatkat sekä syksyn ensimmäiset lehdet.
Kuulumisia. Uudessa työpaikassa on alkanut sujua. Olen päässyt jyvälle vallitsevista käytösmalleista, kurjista esimiehistä ja niistä työkavereista, joiden kanssa on kiva supatella työaikana vaikkapa vauvoista. Ihan kivaa. Ja on mahtava fiilis, kun löytää jollekkin asiakkaalle oikeasti täydelliset kengät ja osaa oma-aloitteisesti kertoa, kuinka niitä kannattaa hoitaa. Vastaavia onnistumisen elämyksiä ei ruokakaupassa kovin usein koettu. Pienestä se on arjen mielihyvä kiinni.
Hain tänään lähipostista H&M paketin, joka oli odotettua isokokoisempi, sillä parit hatut tuli blogeja lukiessa tilatuksi, ja H&M postittaa ne ilmeisen ilmavasti. Hatut tilailin kotiin siksi, että pääni tuntuu olevan valtava, enkä halunnut sovitella pienipäisten lukiolaistyttöjen kanssa hattuja asusteosastolla. Oi ihan turhamaisuus.
Hennesin lehdestä ja parista blogista jäi mieleen kummittelemaan ihana kettulaukku, kuva lainattu ihanan Nooran blogista (luvalla). Kävin poistamassa kyseisen laukun Aleksanterinkadun henkkamaukasta, mutta samalla reissulla tarttui mukaan rakastamani Lumin harmaa korttilompakko, joten kettulaukku päätynee takaisin Aleksanterinkadulle - minä ja lompakkoni annoimme itsellemme luvan vain jompaankumpaan.
Kävin myös ystäväni kanssa Kaivarin Kanuunassa kierroksella, mutta ensimmäistä kertaa mukaan ei tarttunut juuri mitään. Edellisellä kerralla löydettiin ystävälle uudenveroinen Zaran villakangastakki 17 eurolla, tällä kertaa ostin vain yhden Katja Kallion kirjan. Joskus aiemmin kesällä kirppikseltä tarttui mukaan Kallion mahtava Tyypit, joka herätti mielenkiinnon kirjailijan muita teoksia kohtaan. Vaikka Sooloilua oli mitä loistavin elokuva, en ollut koskaan lukenut kirjaa. Tykkään lukea kirjan ennen elokuvaa, ja jos syystä tai toisesta homma menee väärinpäin, kirja jää aika usein lukematta. Nyt olen kuitenkin ahminut Sooloilun parissa päivässä ja siirryn seuraavaksi Kaivarin Kanuunasta eurolla mukaan tarttuneeseen Karilla. Mainitsemisen arvoinen on jo aiemmin ystäväni kanssa fiilistelty Syntikirja. Mutta tarttukaa nyt ihmeessä edes Tyyppeihin, se on kerrassaan verraton kuvaus ihmiselämän ihmeellisyydestä ja sopii lyhyenlännän kerrontansa vuoksi vaikkapa työmatkalukemiseksi.
Kuulumisia. Uudessa työpaikassa on alkanut sujua. Olen päässyt jyvälle vallitsevista käytösmalleista, kurjista esimiehistä ja niistä työkavereista, joiden kanssa on kiva supatella työaikana vaikkapa vauvoista. Ihan kivaa. Ja on mahtava fiilis, kun löytää jollekkin asiakkaalle oikeasti täydelliset kengät ja osaa oma-aloitteisesti kertoa, kuinka niitä kannattaa hoitaa. Vastaavia onnistumisen elämyksiä ei ruokakaupassa kovin usein koettu. Pienestä se on arjen mielihyvä kiinni.
Hain tänään lähipostista H&M paketin, joka oli odotettua isokokoisempi, sillä parit hatut tuli blogeja lukiessa tilatuksi, ja H&M postittaa ne ilmeisen ilmavasti. Hatut tilailin kotiin siksi, että pääni tuntuu olevan valtava, enkä halunnut sovitella pienipäisten lukiolaistyttöjen kanssa hattuja asusteosastolla. Oi ihan turhamaisuus.
Hennesin lehdestä ja parista blogista jäi mieleen kummittelemaan ihana kettulaukku, kuva lainattu ihanan Nooran blogista (luvalla). Kävin poistamassa kyseisen laukun Aleksanterinkadun henkkamaukasta, mutta samalla reissulla tarttui mukaan rakastamani Lumin harmaa korttilompakko, joten kettulaukku päätynee takaisin Aleksanterinkadulle - minä ja lompakkoni annoimme itsellemme luvan vain jompaankumpaan.
Kävin myös ystäväni kanssa Kaivarin Kanuunassa kierroksella, mutta ensimmäistä kertaa mukaan ei tarttunut juuri mitään. Edellisellä kerralla löydettiin ystävälle uudenveroinen Zaran villakangastakki 17 eurolla, tällä kertaa ostin vain yhden Katja Kallion kirjan. Joskus aiemmin kesällä kirppikseltä tarttui mukaan Kallion mahtava Tyypit, joka herätti mielenkiinnon kirjailijan muita teoksia kohtaan. Vaikka Sooloilua oli mitä loistavin elokuva, en ollut koskaan lukenut kirjaa. Tykkään lukea kirjan ennen elokuvaa, ja jos syystä tai toisesta homma menee väärinpäin, kirja jää aika usein lukematta. Nyt olen kuitenkin ahminut Sooloilun parissa päivässä ja siirryn seuraavaksi Kaivarin Kanuunasta eurolla mukaan tarttuneeseen Karilla. Mainitsemisen arvoinen on jo aiemmin ystäväni kanssa fiilistelty Syntikirja. Mutta tarttukaa nyt ihmeessä edes Tyyppeihin, se on kerrassaan verraton kuvaus ihmiselämän ihmeellisyydestä ja sopii lyhyenlännän kerrontansa vuoksi vaikkapa työmatkalukemiseksi.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
Swedish hasbeens
Bloggailu on ääritylsää ilman toimivaa kameraa, ja nyt kun kaikki kolme kameraani ovat enemmän tai vähemmän poissa käytöstä (pikkujärkkärissä joku tuntematon vika, vanha ixus vessanpöntössä kummipojan toimesta ja uudemman pokkarin latausjohto hukassa) joudun taas kerran piristämään tekstiä netistä bongatuilla kuvilla.
Kamerapuheista kenkiin, ja tarkemmin ottaen uuteen työhöni kenkäkaupan myyjänä. I'm loving it. Ainoa miinus on, että palkka taitaa jatkossa mennä sinne mistä on tullutkin. Sen verran monet parit on jo löytäneet tiensä mun päiväuniin. Edellisessä työpaikassani tepastelin tyytyväisenä ilman meikkiä mintun vihreissä crocseissa, mutta nykyinen työ vaatii suihkussa käymisen lisäksi myös kosmeettista ehostusta ja no, katseen kestäviä kenkiä. Työkenkien valinta on osoittautunut todella vaikeaksi, sillä kengällä on ihan muutama kriteeri täytettävänä. Ensinnäkin sen täytyy olla oman kaupan valikoimasta (sulkee pois crocsit, voi harrrmi), yksivärinen, ei liian koreileva, omaan makuun sopiva ja ennenkaikkea hyvä jalassa. Seisomatyö, kamala kirosana.
Oman puljun ulkopuolelta ostoskoriin tipahti kahden vuoden harkinnan jälkeen opiskelijan kukkarolle tolkuttoman hintaiset Swedish hasbeensit. Niin kauan kuin muistan, olen joka syksy ostanut uudet keskihintaiset saappaat - joskus nahkaa, joskus tekonahkaa tai nupukkia. Joka kerta vuoden päästä korjautan vetoketjuja, kengänkärkiä ja korkolappuja useamman kymmenen euron edestä, ja vähintään seuraavan syksyn loppuun mennessä kenkä on käyttökelvottomassa kunnossa. Niinpä löysin nyt tarpeeksi katsomani määrän perusteluja, joiden nojalla kotiutin parin Swedish hasbeensin buutseja.
Ihanat ja täysin erilaiset Stella Harasek ja Nelliina ovat vakuuttaneet minut siitä, että hasbeensit sopivat kaikille. Jommankumman blogista muistan myös lukeneeni mantran lailla hokemani perusteen ostamiselle: hasbeensit kestävät aikaa ja hyvin hoidettuina säilyvät äidiltä tyttärelle. Jos lupaus pitää paikkansa, säästän lisää ja ostan ensi syksynä saman kengän mustana.
 |
| ( kuva: weheartit.com ) |
Kamerapuheista kenkiin, ja tarkemmin ottaen uuteen työhöni kenkäkaupan myyjänä. I'm loving it. Ainoa miinus on, että palkka taitaa jatkossa mennä sinne mistä on tullutkin. Sen verran monet parit on jo löytäneet tiensä mun päiväuniin. Edellisessä työpaikassani tepastelin tyytyväisenä ilman meikkiä mintun vihreissä crocseissa, mutta nykyinen työ vaatii suihkussa käymisen lisäksi myös kosmeettista ehostusta ja no, katseen kestäviä kenkiä. Työkenkien valinta on osoittautunut todella vaikeaksi, sillä kengällä on ihan muutama kriteeri täytettävänä. Ensinnäkin sen täytyy olla oman kaupan valikoimasta (sulkee pois crocsit, voi harrrmi), yksivärinen, ei liian koreileva, omaan makuun sopiva ja ennenkaikkea hyvä jalassa. Seisomatyö, kamala kirosana.
 |
| finalisti, Gaborin FUIRTI ( kuva: spartoo.fi ) |
Oman puljun ulkopuolelta ostoskoriin tipahti kahden vuoden harkinnan jälkeen opiskelijan kukkarolle tolkuttoman hintaiset Swedish hasbeensit. Niin kauan kuin muistan, olen joka syksy ostanut uudet keskihintaiset saappaat - joskus nahkaa, joskus tekonahkaa tai nupukkia. Joka kerta vuoden päästä korjautan vetoketjuja, kengänkärkiä ja korkolappuja useamman kymmenen euron edestä, ja vähintään seuraavan syksyn loppuun mennessä kenkä on käyttökelvottomassa kunnossa. Niinpä löysin nyt tarpeeksi katsomani määrän perusteluja, joiden nojalla kotiutin parin Swedish hasbeensin buutseja.
 |
| pure love! ( kuva: brandos.fi ) |
Ihanat ja täysin erilaiset Stella Harasek ja Nelliina ovat vakuuttaneet minut siitä, että hasbeensit sopivat kaikille. Jommankumman blogista muistan myös lukeneeni mantran lailla hokemani perusteen ostamiselle: hasbeensit kestävät aikaa ja hyvin hoidettuina säilyvät äidiltä tyttärelle. Jos lupaus pitää paikkansa, säästän lisää ja ostan ensi syksynä saman kengän mustana.
torstai 1. syyskuuta 2011
Red riding hood
Katselin vihdoin pitkään odottamani uuden version tutusta Punahilkasta. Ehkä eniten leffassa kiinnosti ihana Amanda Seyfried, kauhuleffat tai trillerit ei niinkään ole ominta omaani noissa genreissä. Leffa ei suoraan sanottuna ollut kovin kummoinen versio tutusta sadusta, mutta musiikissa ja kuvauksessa oli kivoja Twilight- fiboja, joten tykkäsin kyllä katsella sitä. Poikaystävä nukahti ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta mun mielestä tää oli kyllä ihan oikeasti pelottava versio, en ymmärrä, miten toinen pystyi nukahtamaan!
Grimmin veljesten saduthan ovat alunperin aikuisille tarkoitettuja vanhoja uskomuksia ja kansantaruja. Alkujaan sadut ovat olleet kuulemma julmiakin ja sisältäneet rankkojakin kohtauksia, mutta veljekset ovat muokanneet niitä kevyempään muotoon - siis onhan lasten näännyttäminen, hyväksikäyttö ja muut veljesten saduissa esiintyvät julmuudet aika kevyttä hommaa. Ja niitä sopii lukea nukkumaan mennessa tarhaikäisille.
Aiemmissa versioissa ilkeä äitipuolikin oli yksinkertaisesti ilkeä äiti. Kevyttä.
No, jokatapauksessa leffa oli kaunista katseltavaa etenkin siksi, että syksyn alla viitat tekevät taas kerran ansaitusti come backin. Punainen versio klassikosta olisi kerrassaan ihastuttava, mutta en taida olla lähimainkaan tarpeeksi rohkea kulkeakseni sellaisessa. Harmittaa vieläkin, etten eräänä alkutalvena vuonna 2008 saanut suutani auki bussissa, kun vieressä istuvalla tytöllä oli maailman kaunein vaaleansininen villakangasviitta. Saattaisin nyt olla vastaavan omistaja. Viittahaaveita ajattelin lääkitä rohkeuden puutteessa Lindexin Reese Witherspoon kamppiksen punaisella, väljällä neuleella, joka nyt ei ihan mene viitasta mutta on ainakin punainen. Ja maksaa vain parikymppiä.
Neuleen lisäksi tekisi mieli kotiuttaa pari muutakin juttua onnistuneesta kamppanjasta, mutta postiluukusta kolahtelevat laskut esittävät eriäviä mielipiteitä. Pahus.
 |
| kuva: weheartit.com |
Grimmin veljesten saduthan ovat alunperin aikuisille tarkoitettuja vanhoja uskomuksia ja kansantaruja. Alkujaan sadut ovat olleet kuulemma julmiakin ja sisältäneet rankkojakin kohtauksia, mutta veljekset ovat muokanneet niitä kevyempään muotoon - siis onhan lasten näännyttäminen, hyväksikäyttö ja muut veljesten saduissa esiintyvät julmuudet aika kevyttä hommaa. Ja niitä sopii lukea nukkumaan mennessa tarhaikäisille.
Aiemmissa versioissa ilkeä äitipuolikin oli yksinkertaisesti ilkeä äiti. Kevyttä.
No, jokatapauksessa leffa oli kaunista katseltavaa etenkin siksi, että syksyn alla viitat tekevät taas kerran ansaitusti come backin. Punainen versio klassikosta olisi kerrassaan ihastuttava, mutta en taida olla lähimainkaan tarpeeksi rohkea kulkeakseni sellaisessa. Harmittaa vieläkin, etten eräänä alkutalvena vuonna 2008 saanut suutani auki bussissa, kun vieressä istuvalla tytöllä oli maailman kaunein vaaleansininen villakangasviitta. Saattaisin nyt olla vastaavan omistaja. Viittahaaveita ajattelin lääkitä rohkeuden puutteessa Lindexin Reese Witherspoon kamppiksen punaisella, väljällä neuleella, joka nyt ei ihan mene viitasta mutta on ainakin punainen. Ja maksaa vain parikymppiä.
 |
| kuva: Lindex |
Neuleen lisäksi tekisi mieli kotiuttaa pari muutakin juttua onnistuneesta kamppanjasta, mutta postiluukusta kolahtelevat laskut esittävät eriäviä mielipiteitä. Pahus.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
DIY - watermelon t-shirt
Näin tänään kauppareissulla tytön, jolla oli mitä mainioin t-paita. Kipeänä kun vielä olen niin en kehdannut mennä tartuttamaan kyselemään paidan alkuperästä, mutta päättelin että sellaisen tekee aika helposti itsekin. Rokon kourissa en vielä itse päässyt tarvikeostoksille, mutta ajattelin jakaa idean lukijoiden kanssa (ja samalla kirjoittaa ohjeet itselleni muistiin)
Tarvikkeet:
- Läpikuultava valkoinen t-paita (tätä työstetään)
- Musta perustoppi (alle, säilyy ehjänä)
- Kangastusseja (musta, kahta erisävyistä vihreää, punainen)
- Sakset
Piirrä rintakehän kohdalle vesimelonin lohkon ääriviivat (kurkkaa malli vaikka yllä olevasta Katy Perryn kuvasta) ja väritä se. Värittäessä ajattelin katsoa mallia alhaalla olevasta manikyyristä. Tässä vaiheessa älä piirrä siemeniä, sillä kun piirros on valmis, saksi pieniä aukkoja eli "siemeniä" sinne tänne. Pue valmiin paidan alle musta perustoppi, ja tadaa! Katu-uskottava ja suloinen paita on valmis. Kuvailen omani heti kun saan homman toteutettua, ja taidan samalla väkertää X:n pikkusiskolle samanlaisen. Inspis kuvia etsiessäni törmäsin muuten muutamaan aika vastustamattomaan:
Ihania! Meikki ja huulet menee "vähän" oman osaamisalueen ulkopuolelle, mutta kynnet aion ehdottomasti matkia ensi kesänä. Tai ehkä jo syksyllä t-paidan kaveriksi. Nyt kun kaikkien jo varmasti tekee mieli sitä vesimelonia, niin jatketaan vielä hetki. Käytän kesällä, keväällä ja syksyllä paljon fillaria mm. työmatkoihin. Olen etsinyt turhaan joko tyylikästä tai hauskaa kypärää, ja alan kallistua mahdollisuuksissa jälkimmäisen kannalle. Kypärä päässä tuskin on mahdollista näyttää kovin tyylikkäältä, joten kai sen voi lyödä kunnolla vitsiksi? Joku pikkupoika käveli kesällä Punavuoressa vastaan päässään Nutcasen watermelon - kypärä. Hienoin, mitä vastaan on tullut! Tunnustelen vielä hetken omia fiiliksiä sen suhteen, mutta oon aika varma, että ensi kesänä Punavuoressa on yksi lapsekas aikuinen enemmän.
Nutcasen kypärää Suomessa myy ainakin varuste.net, ja hintaa hauskuudella on noin 60 euroa. Kehtaako tollainen päässä pyöräillä? :D
 |
| Katy Perry |
Tarvikkeet:
- Läpikuultava valkoinen t-paita (tätä työstetään)
- Musta perustoppi (alle, säilyy ehjänä)
- Kangastusseja (musta, kahta erisävyistä vihreää, punainen)
- Sakset
Piirrä rintakehän kohdalle vesimelonin lohkon ääriviivat (kurkkaa malli vaikka yllä olevasta Katy Perryn kuvasta) ja väritä se. Värittäessä ajattelin katsoa mallia alhaalla olevasta manikyyristä. Tässä vaiheessa älä piirrä siemeniä, sillä kun piirros on valmis, saksi pieniä aukkoja eli "siemeniä" sinne tänne. Pue valmiin paidan alle musta perustoppi, ja tadaa! Katu-uskottava ja suloinen paita on valmis. Kuvailen omani heti kun saan homman toteutettua, ja taidan samalla väkertää X:n pikkusiskolle samanlaisen. Inspis kuvia etsiessäni törmäsin muuten muutamaan aika vastustamattomaan:
 |
| kuva: weheartit.com |
 |
| kuva: weheartit.com |
 |
| kuva: weheartit.com |
Ihania! Meikki ja huulet menee "vähän" oman osaamisalueen ulkopuolelle, mutta kynnet aion ehdottomasti matkia ensi kesänä. Tai ehkä jo syksyllä t-paidan kaveriksi. Nyt kun kaikkien jo varmasti tekee mieli sitä vesimelonia, niin jatketaan vielä hetki. Käytän kesällä, keväällä ja syksyllä paljon fillaria mm. työmatkoihin. Olen etsinyt turhaan joko tyylikästä tai hauskaa kypärää, ja alan kallistua mahdollisuuksissa jälkimmäisen kannalle. Kypärä päässä tuskin on mahdollista näyttää kovin tyylikkäältä, joten kai sen voi lyödä kunnolla vitsiksi? Joku pikkupoika käveli kesällä Punavuoressa vastaan päässään Nutcasen watermelon - kypärä. Hienoin, mitä vastaan on tullut! Tunnustelen vielä hetken omia fiiliksiä sen suhteen, mutta oon aika varma, että ensi kesänä Punavuoressa on yksi lapsekas aikuinen enemmän.
 |
| kuva: weheartit.com |
Nutcasen kypärää Suomessa myy ainakin varuste.net, ja hintaa hauskuudella on noin 60 euroa. Kehtaako tollainen päässä pyöräillä? :D
tiistai 30. elokuuta 2011
Kirpparilöytöjä osa 2
Lääkäri kirjoitti puhelimitse vielä pari päivää sairaslomaa enterorokkoon, BUHUU! :( Uuden työn aloittaminen siirtyy ja siirtyy... aloitin muuten nykyisessä työssänikin vajaa viisi vuotta sitten sairaslomalla, ja sitä edelliseen työhaastatteluun menin suoraan Tallinnan risteilyltä (tosin matkaseurana oli railakkaasti oma rakas mummini). Näistä huolimatta olen loistava työntekijä ja asiakaspalvelija parhaasta päästä. Toivottavasti saan osoitettua sen uudelle esimiehelleni vielä tämän viikon aikana.
No, koska yleisvointi on rakkuloita lukuunottamatta parempi, ajattelin esitellä teille menneen kesän parhaita kirppislöytöjä kuvien muodossa. Koska olen yksin kotona, saatte luvan tyytyä henkarikuvauksiin. Voilà:
IVANAhelsingin puhvihihainen kimalteleva trikoomekko ei ehkä ihan suoraan huuda mun nimeä, mutta LÖYTÖ! se sensijaan huutaa. Kokokin sattuu olemaan just eikä melkeen, joten veikkaan tästä tulevan syksyn ja talven tanssimekkoa.
Outo tummansininen pallo/reikähuovi on ollut käytössä tuhottoman paljon. Huivin alkuperää en tullut kysyneeksi, voisko olla jopa jostain eurokankaan jämäkorista? Jokatapauksessa veikeä, ainut miinus siitä että jättää merkkejä läsnäolostaan (sinisiä lankoja) kaikkialle.
Pertti Palmrothin ballerinat ovat olleet ehkä kesän hittiostos käyttökertojen perusteella. Ihan mielettömän hyvät jalassa, hakkaavat kaikki muut kengät sata-nolla. Syksyä silmällä pitäen toisella ostoskierroksella mukaan tarttuivat myös toiset Palmrothit, mutta ne ovat auttamatta hieman isot ja hiersivät koekierroksillaan ikävät rakot varpaisiin. Kokeilen vielä lisäpohjallisia ja päkiätyynyjä, sillä olen auttamattoman rakastunut näihin.
Fjällrävenin parka löytyi Stella Harasekin rekistä naurettavan edullisesti, ja on ollut suurin perheriitojen aiheuttaja löytämisensä jälkeen. IHANA! Tämän ajattelin yhdistää syksyllä ja vielä alkutalvestakin siihen H&M:n isoon tummanruskeaan nahkalaukkuun ja vielä haaveissa oleviin Swedish Hasbeenseihin.
Kyllä näitä fiilistellessä melkein itkettää että syksy ja ketjuliikkeet ovat taas täällä. Mutta vain melkein, sillä olen myymässä sieluani marraskuussa lanseerattavan Seppälä by Paola Suhonen mallistolle...
No, koska yleisvointi on rakkuloita lukuunottamatta parempi, ajattelin esitellä teille menneen kesän parhaita kirppislöytöjä kuvien muodossa. Koska olen yksin kotona, saatte luvan tyytyä henkarikuvauksiin. Voilà:
 |
| Hietsun kirppis, 15 euroa |
IVANAhelsingin puhvihihainen kimalteleva trikoomekko ei ehkä ihan suoraan huuda mun nimeä, mutta LÖYTÖ! se sensijaan huutaa. Kokokin sattuu olemaan just eikä melkeen, joten veikkaan tästä tulevan syksyn ja talven tanssimekkoa.
 |
| Hietsun kirppis, 1 euro |
 |
| Hietsun kirppis, 8 euroa |
 |
| Hietsun kirppis, 12 euroa |
 |
| Hietsun kirppis, 8 euroa |
 |
| <3 |
Kyllä näitä fiilistellessä melkein itkettää että syksy ja ketjuliikkeet ovat taas täällä. Mutta vain melkein, sillä olen myymässä sieluani marraskuussa lanseerattavan Seppälä by Paola Suhonen mallistolle...
maanantai 29. elokuuta 2011
Enterorokkoa ja dekkareita
Oon ollut jo reilun viikon sairaana. Hirveenä migreeninä alkanut enterorokko huipentui päänahkaan, nenään, käsiin, jalkoihin ja varpaiden väliin tulleisiin rakkuloihin, joiden kanssa elely on tehnyt lievästi sanottuna kipeää. Rokon diagnisointi (yöllinen reissu Töölön Mehiläiseen, jossa meidän perhe käy ilmeisesti ihan varmuuden vuoksi- viimeksi maksettiin 80e ja kuunneltiin sympaattisen lastenlääkärin kertomus siitä, kuinka imusolmukkeet on ihan normaali juttu) oli kuitenkin mieletön helpotus - olin jo pelännyt saaneeni jonkin kroonisen ihottuman tai allergisoituneeni cashewpähkinöille.
Eniten sairastelussa harmittaa se, että sekä koulun että uuden duunin aloittaminen viivästyi parilla päivällä, vähiten se, että olen saanut nukkua ja levätä luvan kanssa.
Olen ehtinyt koukuttaa itseni paitsi hydrokortisoniin myös Jarkko Sipilän Takamäki - sarjaan. Poikaystävä osti joululahjaksi Sipilän Elinkautisen, joka sisältää takamäet 1-3. Lahjaa avatessani ensimmäinen ajatus oli että pakettikortit on varmaan menneet sekaisin, mutta kyllä se oli ihan minulle, normaalisti hieman erilaista kirjallisuutta lukevalle tarkoitettu. Hyväntahtoinen (haaveilen pol amk:sta) lahja jäi silloin sivummalle, mutta kipeänä ollessani tulin aloittaneeksi sen, ja olen sittemmin hukuttanut poikaystävän vuolaisiin kiitoksiin.
Se tunne, kun löytää mahtavan kirjasarjan, jota on luettavissa vielä kymmenen kirjaa.
ps. sattuneesta syystä säästin teidät kuvilta tämän postauksen kohdalla. jokainen voipi halutessaan googlettaa hakusanalla enterorokko. yhh.
Eniten sairastelussa harmittaa se, että sekä koulun että uuden duunin aloittaminen viivästyi parilla päivällä, vähiten se, että olen saanut nukkua ja levätä luvan kanssa.
Olen ehtinyt koukuttaa itseni paitsi hydrokortisoniin myös Jarkko Sipilän Takamäki - sarjaan. Poikaystävä osti joululahjaksi Sipilän Elinkautisen, joka sisältää takamäet 1-3. Lahjaa avatessani ensimmäinen ajatus oli että pakettikortit on varmaan menneet sekaisin, mutta kyllä se oli ihan minulle, normaalisti hieman erilaista kirjallisuutta lukevalle tarkoitettu. Hyväntahtoinen (haaveilen pol amk:sta) lahja jäi silloin sivummalle, mutta kipeänä ollessani tulin aloittaneeksi sen, ja olen sittemmin hukuttanut poikaystävän vuolaisiin kiitoksiin.
Se tunne, kun löytää mahtavan kirjasarjan, jota on luettavissa vielä kymmenen kirjaa.
ps. sattuneesta syystä säästin teidät kuvilta tämän postauksen kohdalla. jokainen voipi halutessaan googlettaa hakusanalla enterorokko. yhh.
lauantai 20. elokuuta 2011
Ilmassa parempaa aikaa
Aina joskus silloin tällöin käy niin, että radiosta tulee biisi, joka kolahtaa ihan hemmetin lujaa ja nostaa ihokarvat pystyyn ja kirvoittaa vedet silmiin. Tänään kun kävin töiden jälkeen vähän moottoritiellä ajamassa lujaa tuulettumassa, kolahti keskimääräistä kovempaa. Ja lukuunottamatta P!NK:in So What! - biisiä, nää kolahtajat on muuten aina olleet suomalaisia.
Tän päiväinen, tai öinen, kolahtaja oli Antti Kleemolan "Kaikkea hyvää" . Kolahti sen verran, että tulin ostaneeksi kolmannen biisin ikinä iTunesista. Siellä se nyt on, Justin Bieberin "Baby":n ja Nickelbackin "SEX":in kanssa. Äärimmäisen hämmentäviä valintoja...
Syy miksi Kleemola kolahti lienee se, että pistin juuri eilen X:n kanssa hankitut lusikat ja lautaset myyntiin Kaivarin kanuunaan. Vajaa vuosi sitten myin viimeisetkin yhteiset huonekalut ja nyt päästän irti astioistakin. Fiilis on just eikä melkeen niinkuin Kleemola laulaa.
"Ja tänään sen ei oo väliä, mennyt on jo mennyttä
aika paljon rikki meni niinä päivinä, olin palasina, mutta siitä on jo aikaa
Sillä tänään, kun te tuutte vastaan
mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää -
Nukun jo yöni, kohta jää surutyöni -
Menin eteenpäin, kai pistät sä pahaksi
kun ne tuparilahjat vaihdoin kirpparilla rahaksi."
Ei isoja tunteita voi eikä tarvitse unohtaa. Oon kiitollinen jokaisesta eletystä hetkestä jokaisen exän kanssa, mutta erityisen kiitollinen tälle tärkeimmälle. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin rohkeudesta erota, pistää yhteinen koti myyntiin ja jakaa ne lusikat. Rakastamisesta en vaan osaa, enkä halua päästää irti. Onkohan mun tavassa rakastaa jotain outoa, kun aina rakastuessani toivon, että olisin kyseisen pojan sisko ja saisin varmasti pitää pojan aina elämässäni? Romanttinen rakkaus on niin kovin särkyvää, sisartenvälinen taas kaikenkestävää. Ja kun kerran otan jonkun sydämeeni, se on ilmeisen ikuista.
Tän päiväinen, tai öinen, kolahtaja oli Antti Kleemolan "Kaikkea hyvää" . Kolahti sen verran, että tulin ostaneeksi kolmannen biisin ikinä iTunesista. Siellä se nyt on, Justin Bieberin "Baby":n ja Nickelbackin "SEX":in kanssa. Äärimmäisen hämmentäviä valintoja...
Syy miksi Kleemola kolahti lienee se, että pistin juuri eilen X:n kanssa hankitut lusikat ja lautaset myyntiin Kaivarin kanuunaan. Vajaa vuosi sitten myin viimeisetkin yhteiset huonekalut ja nyt päästän irti astioistakin. Fiilis on just eikä melkeen niinkuin Kleemola laulaa.
"Ja tänään sen ei oo väliä, mennyt on jo mennyttä
aika paljon rikki meni niinä päivinä, olin palasina, mutta siitä on jo aikaa
Sillä tänään, kun te tuutte vastaan
mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää -
Nukun jo yöni, kohta jää surutyöni -
Menin eteenpäin, kai pistät sä pahaksi
kun ne tuparilahjat vaihdoin kirpparilla rahaksi."
 |
| 2005 |
Ei isoja tunteita voi eikä tarvitse unohtaa. Oon kiitollinen jokaisesta eletystä hetkestä jokaisen exän kanssa, mutta erityisen kiitollinen tälle tärkeimmälle. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin rohkeudesta erota, pistää yhteinen koti myyntiin ja jakaa ne lusikat. Rakastamisesta en vaan osaa, enkä halua päästää irti. Onkohan mun tavassa rakastaa jotain outoa, kun aina rakastuessani toivon, että olisin kyseisen pojan sisko ja saisin varmasti pitää pojan aina elämässäni? Romanttinen rakkaus on niin kovin särkyvää, sisartenvälinen taas kaikenkestävää. Ja kun kerran otan jonkun sydämeeni, se on ilmeisen ikuista.
 |
| 2005 |
torstai 18. elokuuta 2011
H&M
Ahh. H&M:n syysmalliston kiistaton helmi on upea, konjakinruskea nahkalaukku. Tätä hypistellessäni tuli pitkästä aikaa se kymmenen vuoden takainen tunne, että hennes on maan päällinen taivas.
Tekisi mieli kotiuttaa kaunokainen kohta tilille ropsahtavista erorahoista, mutta vetoketjun puute häiritsee hieman... Taskuvarkaat, vesi- ja lumisateet painavat vaakaa "et tarvitse"-puolelle. Mutta on se vaan niin kaunis. Ja nahkaa. Ja sopivan kokoinen. Ehkä kotiutan sen H&M:n nettikaupasta niin voin ilman kortin höyläämistä tuijotella sitä pari viikkoa ja nukkua muutaman yön ylitse. Alennuskoodilla siitä lähtee kymmenesosa hintaakin pois, eli fiksumpi hankkia verkkokaupasta kuin Aleksanterinkadulta. Ja asukokonaisuuksiakin laukun ympärille olis jo muutama valmiina. Aijai.
Toinen ihana on samanhintainen vaalea mokkanahkalaukku, jota on käytetty niin monessa H&M kuvaston kuvassa että uskon jo muitta mutkitta sen sopivan kaikkiin vaatteisiini. Onnistuin kuitenkin kieltämään itseltäni jopa haaveilun vilkaisemalla alkukesästä Hietsun kirppikseltä ostettua Jimmy Choo for H&M mokka-clutchia, joka muutaman käyttökerran jälkeen näyttää jo aika kurjalta. Vaalea mokka ja likaiset kädet ei tainnutkaan olla kesän kovin juttu. Kellään huippuvinkkejä mokan puhdistukseen?
Oma versio on sellainen kulahtanut ja tahrainen. Tosin, maksoin siitä vain kaks euroa. Ja uskon, että se on jotenkin ja jollakin summalla vielä pelastettavissa.
Tekisi mieli kotiuttaa kaunokainen kohta tilille ropsahtavista erorahoista, mutta vetoketjun puute häiritsee hieman... Taskuvarkaat, vesi- ja lumisateet painavat vaakaa "et tarvitse"-puolelle. Mutta on se vaan niin kaunis. Ja nahkaa. Ja sopivan kokoinen. Ehkä kotiutan sen H&M:n nettikaupasta niin voin ilman kortin höyläämistä tuijotella sitä pari viikkoa ja nukkua muutaman yön ylitse. Alennuskoodilla siitä lähtee kymmenesosa hintaakin pois, eli fiksumpi hankkia verkkokaupasta kuin Aleksanterinkadulta. Ja asukokonaisuuksiakin laukun ympärille olis jo muutama valmiina. Aijai.
Toinen ihana on samanhintainen vaalea mokkanahkalaukku, jota on käytetty niin monessa H&M kuvaston kuvassa että uskon jo muitta mutkitta sen sopivan kaikkiin vaatteisiini. Onnistuin kuitenkin kieltämään itseltäni jopa haaveilun vilkaisemalla alkukesästä Hietsun kirppikseltä ostettua Jimmy Choo for H&M mokka-clutchia, joka muutaman käyttökerran jälkeen näyttää jo aika kurjalta. Vaalea mokka ja likaiset kädet ei tainnutkaan olla kesän kovin juttu. Kellään huippuvinkkejä mokan puhdistukseen?
 |
| tältä sen pitäisi näyttää.. ( www.hm.com ) |
Oma versio on sellainen kulahtanut ja tahrainen. Tosin, maksoin siitä vain kaks euroa. Ja uskon, että se on jotenkin ja jollakin summalla vielä pelastettavissa.
maanantai 15. elokuuta 2011
Punkaharju
Oltiin mökkireissulla. Reissu ei ollut ihan niin sees, kun kuvista voisi päätellä. Ajankohtaista tuskailtavaa on esimerkiksi miehen ahdistus pelastusliiveistä ja oma aavistus siitä, koskeeko sama ahdistus myös turvavyötä, heijastinta ja liikennevalojen noudattamista. Taidan postata pyöräilykypäristä ja muista kukkahatuista, kunhan saan kerättyä tarpeeksi faktatietoa alle.
tiistai 9. elokuuta 2011
Au Revoir Simone
Eksyin työpäivän päätteeksi H&M:n nettisivuille etsimään yhtä safari -henkistä puseroa ja upeaa nahkalakkua, joita hypistelin viikonloppuna Aleksanterinkadun liikkeessä. Niiden sijaan löysin nettikaupasta jotain muuta, nimittäin tämän:
Paita kolahti ja kovaa, sillä yksi all-time-favourite bändeistäni kantaa Tim Burtonin elokuvasta lainattua nimeä Au Revoir Simone . Näen sieluni silmin itseni sateisena syysiltana virkkaamassa pitkää ketjua, josta ompelen kaunokirjoituksella sanan "Simone" paidan alareunaan...
Olen kyllä luvannut itselleni olla ostamatta enää ikinä yhtään akryylineuletta, mutta ehkä matsku olisi jotenkuten siedettävää, sillä akryylin sekaan on pistetty 20% ehtaa villaa? Täytyy käydä metsästämässä myymälöistä tätä, ja katsoa, josko olis aineksia DIY - projektiin.
 |
| ( kuva: hm.com ) |
Paita kolahti ja kovaa, sillä yksi all-time-favourite bändeistäni kantaa Tim Burtonin elokuvasta lainattua nimeä Au Revoir Simone . Näen sieluni silmin itseni sateisena syysiltana virkkaamassa pitkää ketjua, josta ompelen kaunokirjoituksella sanan "Simone" paidan alareunaan...
 |
| ( kuva: hm.com ) |
Olen kyllä luvannut itselleni olla ostamatta enää ikinä yhtään akryylineuletta, mutta ehkä matsku olisi jotenkuten siedettävää, sillä akryylin sekaan on pistetty 20% ehtaa villaa? Täytyy käydä metsästämässä myymälöistä tätä, ja katsoa, josko olis aineksia DIY - projektiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)