DIY - watermelon t-shirt

Näin tänään kauppareissulla tytön, jolla oli mitä mainioin t-paita. Kipeänä kun vielä olen niin en kehdannut mennä tartuttamaan kyselemään paidan alkuperästä, mutta päättelin että sellaisen tekee aika helposti itsekin. Rokon kourissa en vielä itse päässyt tarvikeostoksille, mutta ajattelin jakaa idean lukijoiden kanssa (ja samalla kirjoittaa ohjeet itselleni muistiin)

Katy Perry

Tarvikkeet:

- Läpikuultava valkoinen t-paita (tätä työstetään)
- Musta perustoppi (alle, säilyy ehjänä)
- Kangastusseja  (musta, kahta erisävyistä vihreää, punainen)
- Sakset

Piirrä rintakehän kohdalle vesimelonin lohkon ääriviivat (kurkkaa malli vaikka yllä olevasta Katy Perryn kuvasta) ja väritä se. Värittäessä ajattelin katsoa mallia alhaalla olevasta manikyyristä. Tässä vaiheessa älä piirrä siemeniä, sillä kun piirros on valmis, saksi pieniä aukkoja eli  "siemeniä" sinne  tänne. Pue valmiin paidan alle musta perustoppi, ja tadaa! Katu-uskottava ja suloinen paita on valmis. Kuvailen omani heti kun saan homman toteutettua, ja taidan samalla väkertää X:n pikkusiskolle samanlaisen. Inspis kuvia etsiessäni törmäsin muuten muutamaan aika vastustamattomaan:

kuva: weheartit.com

kuva: weheartit.com

kuva: weheartit.com

Ihania! Meikki ja huulet menee "vähän" oman osaamisalueen ulkopuolelle, mutta kynnet aion ehdottomasti matkia ensi kesänä. Tai ehkä jo syksyllä t-paidan kaveriksi. Nyt kun kaikkien jo varmasti tekee mieli sitä vesimelonia, niin jatketaan vielä hetki. Käytän kesällä, keväällä ja syksyllä paljon fillaria mm. työmatkoihin. Olen etsinyt turhaan joko tyylikästä tai hauskaa kypärää, ja alan kallistua mahdollisuuksissa jälkimmäisen kannalle. Kypärä päässä tuskin on mahdollista näyttää kovin tyylikkäältä, joten kai sen voi lyödä kunnolla vitsiksi? Joku pikkupoika käveli kesällä Punavuoressa vastaan päässään Nutcasen watermelon - kypärä. Hienoin, mitä vastaan on tullut! Tunnustelen vielä hetken omia fiiliksiä sen suhteen, mutta oon aika varma, että ensi kesänä Punavuoressa on yksi lapsekas aikuinen enemmän.

kuva: weheartit.com

Nutcasen kypärää Suomessa myy ainakin varuste.net, ja hintaa hauskuudella on noin 60 euroa. Kehtaako tollainen päässä pyöräillä? :D

Kirpparilöytöjä osa 2

Lääkäri kirjoitti puhelimitse vielä pari päivää sairaslomaa enterorokkoon, BUHUU! :( Uuden työn aloittaminen siirtyy ja siirtyy... aloitin muuten nykyisessä työssänikin vajaa viisi vuotta sitten sairaslomalla, ja sitä edelliseen työhaastatteluun menin suoraan Tallinnan risteilyltä (tosin matkaseurana oli railakkaasti oma rakas mummini). Näistä huolimatta olen loistava työntekijä ja asiakaspalvelija parhaasta päästä. Toivottavasti saan osoitettua sen uudelle esimiehelleni vielä tämän viikon aikana.

No, koska yleisvointi on rakkuloita lukuunottamatta parempi, ajattelin esitellä teille menneen kesän parhaita kirppislöytöjä kuvien muodossa. Koska olen yksin kotona, saatte luvan tyytyä henkarikuvauksiin. Voilà:

Hietsun kirppis, 15 euroa

IVANAhelsingin puhvihihainen kimalteleva trikoomekko ei ehkä ihan suoraan huuda mun nimeä, mutta LÖYTÖ! se sensijaan huutaa. Kokokin sattuu olemaan just eikä melkeen, joten veikkaan tästä tulevan syksyn ja talven tanssimekkoa.

Hietsun kirppis,  1 euro

Outo tummansininen pallo/reikähuovi on ollut käytössä tuhottoman paljon. Huivin alkuperää en tullut kysyneeksi, voisko olla jopa jostain eurokankaan jämäkorista? Jokatapauksessa veikeä, ainut miinus siitä että jättää merkkejä läsnäolostaan (sinisiä lankoja) kaikkialle.

Hietsun kirppis, 8 euroa

Hietsun kirppis, 12 euroa

Pertti Palmrothin ballerinat ovat olleet ehkä kesän hittiostos käyttökertojen perusteella. Ihan mielettömän hyvät jalassa, hakkaavat kaikki muut kengät sata-nolla. Syksyä silmällä pitäen toisella ostoskierroksella mukaan tarttuivat myös toiset Palmrothit, mutta ne ovat auttamatta hieman isot ja hiersivät koekierroksillaan ikävät rakot varpaisiin. Kokeilen vielä lisäpohjallisia ja päkiätyynyjä, sillä olen auttamattoman rakastunut näihin.

Hietsun kirppis, 8 euroa

<3

Fjällrävenin parka löytyi Stella Harasekin rekistä naurettavan edullisesti, ja on ollut suurin perheriitojen aiheuttaja löytämisensä jälkeen. IHANA! Tämän ajattelin yhdistää syksyllä ja vielä alkutalvestakin siihen H&M:n isoon tummanruskeaan nahkalaukkuun ja vielä haaveissa oleviin Swedish Hasbeenseihin.

Kyllä näitä fiilistellessä melkein itkettää että syksy ja ketjuliikkeet ovat taas täällä. Mutta vain melkein, sillä olen myymässä sieluani marraskuussa lanseerattavan Seppälä by Paola Suhonen mallistolle...

Enterorokkoa ja dekkareita

Oon ollut jo reilun viikon sairaana. Hirveenä migreeninä alkanut enterorokko huipentui päänahkaan, nenään, käsiin, jalkoihin ja varpaiden väliin tulleisiin rakkuloihin, joiden kanssa elely on tehnyt lievästi sanottuna kipeää. Rokon diagnisointi (yöllinen reissu Töölön Mehiläiseen, jossa meidän perhe käy ilmeisesti ihan varmuuden vuoksi- viimeksi maksettiin 80e ja kuunneltiin sympaattisen lastenlääkärin kertomus siitä, kuinka imusolmukkeet on ihan normaali juttu) oli kuitenkin mieletön helpotus - olin jo pelännyt saaneeni jonkin kroonisen ihottuman tai allergisoituneeni cashewpähkinöille.

Eniten  sairastelussa harmittaa se, että sekä koulun että uuden duunin aloittaminen viivästyi parilla päivällä, vähiten se, että olen saanut nukkua ja levätä luvan kanssa.

Olen ehtinyt koukuttaa itseni paitsi hydrokortisoniin myös Jarkko Sipilän Takamäki - sarjaan. Poikaystävä osti joululahjaksi Sipilän Elinkautisen, joka sisältää takamäet 1-3. Lahjaa avatessani ensimmäinen ajatus oli että pakettikortit on varmaan menneet sekaisin, mutta kyllä se oli ihan minulle, normaalisti hieman erilaista kirjallisuutta lukevalle tarkoitettu. Hyväntahtoinen (haaveilen pol amk:sta) lahja jäi silloin sivummalle, mutta kipeänä ollessani tulin aloittaneeksi sen, ja olen sittemmin hukuttanut poikaystävän vuolaisiin kiitoksiin.

Se tunne, kun löytää mahtavan kirjasarjan, jota on luettavissa vielä kymmenen kirjaa.

ps. sattuneesta syystä säästin teidät kuvilta tämän postauksen kohdalla. jokainen voipi halutessaan googlettaa hakusanalla enterorokko. yhh.

Ilmassa parempaa aikaa

Aina joskus silloin tällöin käy niin, että radiosta tulee biisi, joka kolahtaa ihan hemmetin lujaa ja nostaa ihokarvat pystyyn ja kirvoittaa vedet silmiin. Tänään kun kävin töiden jälkeen vähän moottoritiellä ajamassa lujaa tuulettumassa, kolahti keskimääräistä kovempaa. Ja lukuunottamatta P!NK:in So What! - biisiä, nää kolahtajat on muuten aina olleet suomalaisia.

Tän päiväinen, tai öinen, kolahtaja oli Antti Kleemolan "Kaikkea hyvää" . Kolahti sen verran, että tulin ostaneeksi kolmannen biisin ikinä iTunesista. Siellä se nyt on, Justin Bieberin "Baby":n ja Nickelbackin "SEX":in kanssa. Äärimmäisen hämmentäviä valintoja...


Syy miksi Kleemola kolahti lienee se, että pistin juuri eilen X:n kanssa hankitut lusikat ja lautaset myyntiin Kaivarin kanuunaan. Vajaa vuosi sitten myin viimeisetkin yhteiset huonekalut ja nyt päästän irti astioistakin. Fiilis on just eikä melkeen niinkuin Kleemola laulaa.

"Ja tänään sen ei oo väliä, mennyt on jo mennyttä
aika paljon rikki meni niinä päivinä, olin palasina, mutta siitä on jo aikaa

Sillä tänään, kun te tuutte vastaan
mä en vaihda kadun puolta

Toivon kaikkea hyvää - 


Nukun jo yöni, kohta jää surutyöni - 


Menin eteenpäin, kai pistät sä pahaksi 
kun ne tuparilahjat vaihdoin kirpparilla rahaksi."

2005

Ei isoja tunteita voi eikä tarvitse unohtaa. Oon kiitollinen jokaisesta eletystä hetkestä jokaisen exän kanssa, mutta erityisen kiitollinen tälle tärkeimmälle. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin rohkeudesta erota, pistää yhteinen koti myyntiin ja jakaa ne lusikat. Rakastamisesta en vaan osaa, enkä halua päästää irti. Onkohan mun tavassa rakastaa jotain outoa, kun aina rakastuessani toivon, että olisin kyseisen pojan sisko ja saisin varmasti pitää pojan aina elämässäni? Romanttinen rakkaus on niin kovin särkyvää, sisartenvälinen taas kaikenkestävää.  Ja kun kerran otan jonkun sydämeeni, se on ilmeisen ikuista.

2005




 

H&M

Ahh. H&M:n  syysmalliston kiistaton helmi on upea, konjakinruskea nahkalaukku. Tätä hypistellessäni tuli pitkästä aikaa se kymmenen vuoden takainen tunne, että hennes on maan päällinen taivas.

Tekisi mieli kotiuttaa kaunokainen kohta tilille ropsahtavista erorahoista, mutta vetoketjun puute häiritsee hieman... Taskuvarkaat, vesi- ja lumisateet painavat vaakaa "et tarvitse"-puolelle. Mutta on se vaan niin kaunis. Ja nahkaa. Ja sopivan kokoinen. Ehkä kotiutan sen H&M:n nettikaupasta niin voin ilman kortin höyläämistä tuijotella sitä pari viikkoa ja nukkua muutaman yön ylitse. Alennuskoodilla siitä lähtee kymmenesosa hintaakin pois, eli fiksumpi hankkia verkkokaupasta kuin Aleksanterinkadulta. Ja asukokonaisuuksiakin laukun ympärille olis jo muutama valmiina. Aijai.

Toinen ihana on samanhintainen vaalea mokkanahkalaukku, jota on käytetty niin monessa H&M kuvaston kuvassa että uskon jo muitta mutkitta sen sopivan kaikkiin  vaatteisiini. Onnistuin kuitenkin kieltämään itseltäni jopa haaveilun vilkaisemalla alkukesästä Hietsun kirppikseltä ostettua Jimmy Choo for H&M mokka-clutchia, joka muutaman käyttökerran jälkeen näyttää jo aika kurjalta. Vaalea mokka ja likaiset kädet ei tainnutkaan olla kesän kovin juttu. Kellään huippuvinkkejä mokan puhdistukseen?

tältä sen pitäisi näyttää.. ( www.hm.com )

Oma versio on sellainen kulahtanut ja tahrainen. Tosin, maksoin siitä vain kaks euroa. Ja uskon, että se on jotenkin ja jollakin summalla vielä pelastettavissa.

Punkaharju

Oltiin mökkireissulla. Reissu ei ollut ihan niin sees, kun kuvista voisi päätellä. Ajankohtaista tuskailtavaa on esimerkiksi miehen ahdistus pelastusliiveistä ja oma aavistus siitä, koskeeko sama ahdistus myös turvavyötä, heijastinta ja liikennevalojen noudattamista. Taidan postata pyöräilykypäristä ja muista kukkahatuista, kunhan saan kerättyä tarpeeksi faktatietoa alle.
 

Au Revoir Simone

Eksyin työpäivän päätteeksi H&M:n nettisivuille etsimään yhtä safari -henkistä puseroa ja upeaa nahkalakkua, joita hypistelin viikonloppuna Aleksanterinkadun liikkeessä. Niiden sijaan löysin nettikaupasta jotain muuta, nimittäin tämän:

( kuva: hm.com )

Paita kolahti ja kovaa, sillä yksi all-time-favourite bändeistäni kantaa Tim Burtonin elokuvasta lainattua nimeä Au Revoir Simone . Näen sieluni silmin itseni sateisena syysiltana virkkaamassa pitkää ketjua, josta ompelen kaunokirjoituksella sanan "Simone" paidan alareunaan...

( kuva: hm.com )

Olen kyllä luvannut itselleni olla ostamatta enää ikinä yhtään akryylineuletta, mutta ehkä matsku olisi jotenkuten siedettävää, sillä akryylin sekaan on pistetty 20% ehtaa villaa? Täytyy käydä metsästämässä myymälöistä tätä, ja katsoa, josko olis aineksia DIY - projektiin.

Rhino

Työssäni asiakaspalvelijana vietän suuren osan päivästäni yleensä kassalla. Pienessä myymälässämme on toki mahdollista tehdä muutakin, mutta ihmisten kanssa joutavien jutteleminen on mielenkiintoisempaa kuin kuorman purkaminen. Sitäpaitsi kassalla ollessaan itseään voi viihdyttää työskentelyn lomassa, jokuhan voisi kutsua näitä myös sijaistoiminnoiksi, mutta en minä. Työkyvyn ylläpitoa ehkä?

Suosittelen kaikille kassalla istuville seuraavia:

1. Lantionpohjalihakset. Ja nöyrimmät pahoittelut niille, jotka tästälähin eivät voi ostaa lähikaupastaan maitoa ilman että miettivät, tekeekö toi nyt sitä...

2. Ryhdy keräilemään kahden euron erikoiskolikoita. Jos käsittelet niitä syntisen bakteerisia esineitä puolet työajastasi, voit yhtä hyvin repiä siitä hieman iloa irti. Ei huomioida sitä, että se Monacon 60 000 kappaleen erikoispainos Albertista ja Charlenesta tuskin päätyy koskaan Helsinkiläiseen ruokakauppaan, vaan metsästetään sitä silti!

3. Asiakkaiden vaatteiden/tatuointien/korujen tutkiminen. Reippaana asiakaspalvelijana osaan myös avata suuni, kun jollakulla on oikein ihana vaatekappale tai tatuointi. Hämmentävintä oli kuitenkin ehkä tänään, kun ihailin naisasiakkaan ihanaa Hanna Sarén -käsilaukkua. Maksutapahtuman yhteydessä vilkaisen pankkikortissa olevaa nimeä, Hanna Sarén. Eipä siinä.

kuva: hannasaren.net

Strawberry blonde

Katy I LOVE HER Perry

Ihanaa, kun elämää tuskastuttavat asiat ovat niinkin tärkeitä kuin hiusten värjäys. Oon kuitenkin paininut tämän, köh, ongelman kanssa muutaman hetken, kunnes ystäväni R väläytti eilen kyläilyn lomassa loistoidean "blondi vai punatukkainen" pähkäilyni ratkaisuksi: strawberry blonde. 

Strawberry blonde

Siitä on hyvä lähteä sitten tummentamaan ja tai vaalentamaan, miltä se sitten kohti seuraavaa värjäyskertaa alkaa tummua tuntua :) Ja sitten on tietysti se hieno oivallus, että oikeastaan omat hiukset on jo aika lähellä haaveiltua sävyä:

Ehkä vähän liian vaaleat, mutta oikeilla jäljillä...?

Ehkä täytyy kuitenkin Katy Perryn sijaan lähteä liikkeelle Kate Walshista, joka on jo muutaman vuoden ajan korvannut Jennifer Anistonin henkilökohtaisella "tukkajumalatar" - listallani (kyllä, mulla on sellainen). Ehkä tota vois sitten seuraavaa kesää kohti vaalentaa Katy Perryn suuntaan? Ja ehkä joku vois kertoa, että en muutu kampaamokäynnillä Katen tai Katyn näköiseksi kuitenkaan, ja samalla merkitä kalenteriin ensimmäistä kertaa ikinä ajoissa tehtävän tyvivärjäyksen... ehkä.

Kate I LOVE HER EVEN MORE Walsh

Kävin tänään mummin luona iltapalalla. Mummi kertoi MS-tautia sairastavan äitini poimineen parin viikon aikana 300 litraa mustikoita. Tarkistin useaan otteeseen, että olisiko kuitenki kyse kymmenistä, eikä sadoista, mummi mietti hetken, mutta oli edelleen vakuuttunut, että kyse oli sadoista litroista. Täytyy huomenna soittaa äidille, ja mahdollisesti sen jälkeen patentoida mustikan poimiminen parannuskeinoksi MS:ään...

Luulin muuten koko ikänsä raittiina olleen mummin ottaneen tukevat iltahömpsyt, sen verran keinahteli rouvan askellus. Asiaa tiedusteltani selvisi, että puhelimeen vastatessaan mummi oli ollut jo nukkumassa ja kerännyt napata unilääkkeen, mutta halusi niin kovasti syödä kanssani iltapalaa että unilääkettä uhaten kukkui kanssani ylhäällä puolisen tuntia.


Mummilla on muuten päheä pukeutumistyyli ja terve asennoituminen ostamiseen ("Ostin tän laukun eilen, en vaan voinut jättää ostamatta, tää on niin ihana ja ehkä nahkaa. Ajattelin sanoa jos lapset kysyy että onko uusi, että ajat sitten ostettu, pidätkö salaisuuden?") , ehostautumiseen ("ennenkuin mies tulee kotiin,niin suoristat esiliinan ja sipaiset vähän huulipunaa") ja parisuhteisiin ("sellaisesta ei tule kuin susipari joka erillään käy tanssimassa!"). Jos mummi pitäisi blogia, siitä tulisi huippu suosittu (ja se sisältäisi satoja kuvia parvekekukista).

Koiruuksia

Löytyipä kesälomakuvien joukosta loistava otos koirasta.

Kumma juttu - silloin, kun koira on kotona, ei juurikaan vitsittäisi viedä sitä lenkille (ainakaan pitkälle.) Nyt, kun se on yökylässä tätini luona, haluaisin kovastikin rapsutella ja maleksia sen kanssa pitkin pimeneviä syysiltoja. Oma ärhäkkä henkivartijani...
Olen muuten hieman huolissani koiran kiintymyssuhteiden mahdollisista muutoksista nykyisen kahden kodin taktiikan vuoksi- uskallan väittää, että tätini luona koira saa paitsi parempaa ruokaa, myös enemmän rapsutuksia.

On aika hienoja sellaiset aamut, kun mies on jo lähtenyt töihin, itsellä ei ole vielä kiire mihinkään ja koira hyppää sänkyyn vierelle kellimään, ja siinä sitten rapsuttelen kunnes molemmat nukahdetaan vielä hetkeksi.

Best buy ever

Hietsun kirppis sijaitsee sen verran lähellä, että siellä tulee käytyä mahdollisuuksien mukaan melkein päivittäin. Aina joskus sitä ostaa jotain tosi typerää, ylihintaista ja huonolaatuista, mutta aina joskus löytää eurolla ihan mielettömiä aarteita. Vai mitäs sanotte tästä:

Hintaa tällä ihanalla veromodan very- merkin nahkaisella aarteella oli vaivainen ja naurettava euro. Olen käyttänyt tätä melkein joka päivä ostamisen jälkeen, varsinainen tilaihme ja olkahihnaan saa sidottua suloisia solmuja oikean pituuden löytämiseksi.

Kirppikset on muuten ihania, mutta allekirjoittaneeseen iskee siellä usein varsinainen ostohulluus - tavaran jonka on ottanut käteensä ja joka edes jotenkuten miellyttää silmää tuntuu olevan pakonomainen tarve vaihtaa omistajaa, muutenhan joku toinen saattaa ostaa sen sillä aikaa, kun kävelen viisi minuuttia ja muutan mieleni. Perustelen järjettömän kirppisshoppailuni alhaisilla hinnoilla (tämän kesän kallein kirppisvaate ostos on ollut IVANAhelsingin mekko, 15euroa, ei kaduta!) ja kierrättämisen ihanuudella. Ja vaatekaupoista shoppailuun aion tästedes soveltaa käytäntöä, että ennen kuin ostan, nukun vähintään yhden yön ja mietin vähintään kaksi asukokonaisuutta, joihin kyseinen uusi vaate sopii.

Jokatapauksessa, parhaiten sijoitettu euro ever.