Kumma juttu - silloin, kun koira on kotona, ei juurikaan vitsittäisi viedä sitä lenkille (ainakaan pitkälle.) Nyt, kun se on yökylässä tätini luona, haluaisin kovastikin rapsutella ja maleksia sen kanssa pitkin pimeneviä syysiltoja. Oma ärhäkkä henkivartijani...
Olen muuten hieman huolissani koiran kiintymyssuhteiden mahdollisista muutoksista nykyisen kahden kodin taktiikan vuoksi- uskallan väittää, että tätini luona koira saa paitsi parempaa ruokaa, myös enemmän rapsutuksia.
On aika hienoja sellaiset aamut, kun mies on jo lähtenyt töihin, itsellä ei ole vielä kiire mihinkään ja koira hyppää sänkyyn vierelle kellimään, ja siinä sitten rapsuttelen kunnes molemmat nukahdetaan vielä hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti