Oon ollut jo reilun viikon sairaana. Hirveenä migreeninä alkanut enterorokko huipentui päänahkaan, nenään, käsiin, jalkoihin ja varpaiden väliin tulleisiin rakkuloihin, joiden kanssa elely on tehnyt lievästi sanottuna kipeää. Rokon diagnisointi (yöllinen reissu Töölön Mehiläiseen, jossa meidän perhe käy ilmeisesti ihan varmuuden vuoksi- viimeksi maksettiin 80e ja kuunneltiin sympaattisen lastenlääkärin kertomus siitä, kuinka imusolmukkeet on ihan normaali juttu) oli kuitenkin mieletön helpotus - olin jo pelännyt saaneeni jonkin kroonisen ihottuman tai allergisoituneeni cashewpähkinöille.
Eniten sairastelussa harmittaa se, että sekä koulun että uuden duunin aloittaminen viivästyi parilla päivällä, vähiten se, että olen saanut nukkua ja levätä luvan kanssa.
Olen ehtinyt koukuttaa itseni paitsi hydrokortisoniin myös Jarkko Sipilän Takamäki - sarjaan. Poikaystävä osti joululahjaksi Sipilän Elinkautisen, joka sisältää takamäet 1-3. Lahjaa avatessani ensimmäinen ajatus oli että pakettikortit on varmaan menneet sekaisin, mutta kyllä se oli ihan minulle, normaalisti hieman erilaista kirjallisuutta lukevalle tarkoitettu. Hyväntahtoinen (haaveilen pol amk:sta) lahja jäi silloin sivummalle, mutta kipeänä ollessani tulin aloittaneeksi sen, ja olen sittemmin hukuttanut poikaystävän vuolaisiin kiitoksiin.
Se tunne, kun löytää mahtavan kirjasarjan, jota on luettavissa vielä kymmenen kirjaa.
ps. sattuneesta syystä säästin teidät kuvilta tämän postauksen kohdalla. jokainen voipi halutessaan googlettaa hakusanalla enterorokko. yhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti