lauantai 20. elokuuta 2011

Ilmassa parempaa aikaa

Aina joskus silloin tällöin käy niin, että radiosta tulee biisi, joka kolahtaa ihan hemmetin lujaa ja nostaa ihokarvat pystyyn ja kirvoittaa vedet silmiin. Tänään kun kävin töiden jälkeen vähän moottoritiellä ajamassa lujaa tuulettumassa, kolahti keskimääräistä kovempaa. Ja lukuunottamatta P!NK:in So What! - biisiä, nää kolahtajat on muuten aina olleet suomalaisia.

Tän päiväinen, tai öinen, kolahtaja oli Antti Kleemolan "Kaikkea hyvää" . Kolahti sen verran, että tulin ostaneeksi kolmannen biisin ikinä iTunesista. Siellä se nyt on, Justin Bieberin "Baby":n ja Nickelbackin "SEX":in kanssa. Äärimmäisen hämmentäviä valintoja...


Syy miksi Kleemola kolahti lienee se, että pistin juuri eilen X:n kanssa hankitut lusikat ja lautaset myyntiin Kaivarin kanuunaan. Vajaa vuosi sitten myin viimeisetkin yhteiset huonekalut ja nyt päästän irti astioistakin. Fiilis on just eikä melkeen niinkuin Kleemola laulaa.

"Ja tänään sen ei oo väliä, mennyt on jo mennyttä
aika paljon rikki meni niinä päivinä, olin palasina, mutta siitä on jo aikaa

Sillä tänään, kun te tuutte vastaan
mä en vaihda kadun puolta

Toivon kaikkea hyvää - 


Nukun jo yöni, kohta jää surutyöni - 


Menin eteenpäin, kai pistät sä pahaksi 
kun ne tuparilahjat vaihdoin kirpparilla rahaksi."


2005

Ei isoja tunteita voi eikä tarvitse unohtaa. Oon kiitollinen jokaisesta eletystä hetkestä jokaisen exän kanssa, mutta erityisen kiitollinen tälle tärkeimmälle. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin rohkeudesta erota, pistää yhteinen koti myyntiin ja jakaa ne lusikat. Rakastamisesta en vaan osaa, enkä halua päästää irti. Onkohan mun tavassa rakastaa jotain outoa, kun aina rakastuessani toivon, että olisin kyseisen pojan sisko ja saisin varmasti pitää pojan aina elämässäni? Romanttinen rakkaus on niin kovin särkyvää, sisartenvälinen taas kaikenkestävää.  Ja kun kerran otan jonkun sydämeeni, se on ilmeisen ikuista.

2005




 

2 kommenttia:

  1. mie en ole kokenut vielä eroa elämää isommasta suhteesta, en nykyistä lukuunottamatta ole löytänyt ihastusten joukosta rakkautta. aina toivoo, ettei kaikki päättyisi tai jos, niin kauniisti kasvettaisiin erillemme ja voitaisiin olla ystäviä. aika utopistista, sillä en osaa uskoa rakkauden jälkeiseen ystävyyteen, jos kyseessä on se järisyttävä romanttinen rakkaus. niin kuin tässä tapauksessa. toivottavasti tulee vielä paljon yhteisiä vuosia.

    rakastan siun tekstejä :)

    VastaaPoista
  2. no, eron joskus kohdalle mahdollisesti sattuessa kannattaa muistaa, että siitä selviää hengissä. tämä isoin ja raastavin erokin vei elämänhallinnan vain muutamaksi viikoksi, tosin muistan hyperventiloineeni helsingin kansallis oopperassa anna kareninan näytöksessä vuorokausi eropäätöksen jälkeen aika raskaamman puoleisesti... :D

    riippuu varmaan niin ihmisistä, miten ne suhteet onnistuu päättämään. pitäähän toki paikkansa myös se

    "sinä sanoit , erotaan ystävinä
    minä tiedän, ystävät eivät eroa"

    kyllä siinä jotain mittaamattoman arvokasta aina lopullisesti rikki menee, kun jompikumpi sanoo "minä jätän sinut". mutta aika paljosta voi erotessakin pitää kiinni :)

    VastaaPoista