Painava sana

Jep, arvasitte oikein: nyt tulee asiaa painosta. Omaa painoa on liikaa, ja syitä on monia: epäsäännöllinen elämänrytmi, e-pillerit, polvisäryt, sukurasite... tai sitten kuitenkin se fakta, että olen mukavuudenhaluinen ja satun rakastamaan juustoa, jäätelöä ja valkosuklaata aika paljon enemmän, kuin reissumiestä ja porkkanoita. Kiireinen arki on kyllä ihan aikuisten oikea syy siihen, että aikaa liikunnalle ei koulun, työn, koiran ja muutaman muun velvoitteen ohella juurikaan jää. Syitä siihen, että siitä huolimatta syön tuhottomasti jäätelöä ja käytän hissiä portaiden sijaan, ei sitten löydykkään ihan niin montaa...

kummipojan kanssa on kiva käydä rannalla; aina voi toivoa, että ihmiset laittaa kilot "raskauden" piikkiin ;)

Haluan korostaa, että pidän itsestäni ja viihdyn kropassani. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olla juuri sen mallinen ja muotoinen kuin sattuu olemaan, ilman ympäriltä tulevia paineita tai huomautuksia. Valkosuklaan lisäksi olen viimeaikoina koukuttunut myös tämän vuoden Big Brotheriin, ja tämän päivän jaksossa Tanja tiivisti asukkaiden kesken käydyn painosta naljailun loistavasti sanomalla, että "jos mä oon tullu vahingos johonki huippumalli haussa ni mä oon vissii vääräs paikassa"

yksi ihanimpia kuvia, kiloista huolimatta

Tulevaisuuden unelma-ammattini vaatii kuitenkin aika paljon rautaisempaa peruskuntoa, enkä oikeastaan pidä siitä, että hengästyn portaissa tai että olen ostanut parhaiten istuvat t-paitani isoille tytöille tarkoitetusta Zizzi - mallistosta (olkoonkin, että sentään pienintä kokoa). More to Loven tytöt on tehneet kaikkien meidän suurenmoisten naisten puolesta loistavaa peeärrää, joten ehkä minäkin uskallan nyt puhua asiasta ääneen. Ja asialla tarkoitan siis itsensä rakastamista juuri sellaisena, kuin on.

kaksi suurinta rakkautta, toi lapsi ja kreikkalainen ruoka :D

Jokatapauksessa unelma-ammattini vaatii siis kuntoremonttia ja sitä myötä kilojen karistamista, jota ajattelin itseni iloksi seurailla myös täällä blogin puolella, mutta ei huolta, mitään thinspiraatiota täältä ei tulla jatkossakaan saamaan- tavoite on pysyä normaalipainon pyöremmällä puolella mutta muuttaa vähän sitä laardia lihakseksi ja niinpäin pois. Tänään ja eilen oon reippaasti vaihtanut benit ja jerryt reissumieheen ja vetänyt itseni ihan piippuun parin kilsan juoksulenkillä. Tavoite on jouluun mennessä juosta se niin, ettei tunnu melkein missään.

Kuvituksena toissakesän kuvia Kreetan reissulta, paino tällä hetkellä sama kuin tuolloin. Tässä välissä kerkesin jo laihtumaan parikymmentä kiloa, mutta jojoilin ne ystävieni Benin ja Jerryn avustuksella iloisesti takaisin... Toivottavasti ens kesän reissulla komeilee vähän atleettisempi kummitäti.