Ikävöikö kukaan muu niin, ettei ex poikaystävää niinkään, mutta tämän perhettä? Jos sitä on useamman vuoden ajan rakastanut kuin omaansa, niin voiko sellainen rakkaus enää edes päättyä?
Uusiin perheisiin tutustuminen on raastavaa. En todellakaan tiedä, pitääkö avomieheni perhe minusta, vai sietävätkö he minua kohteliaisuudesta. Pikkuveljeni tyttöystävä ei pidä minusta. Olen kuulemma lapsellinen ja ärsyttävä (tunnustan). Olen myös laiska, usein saamaton, melko kärsimätön, äärimmäisyyksiin saakka tunteellinen ja epävarmana puhun liikaa ja typeriä. Epäilen salaa, että poikaystäväni häpeää minua toisinaan. Epäilen täysin avoimesti, että entinen poikaystävä häpesi paljon useammin.
Ja ettei jäisi epäselväksi, nykyisen poikaystävän perhe on ihana. Äitinsä on lämmin ja mukava, isänsä ihanasti samanlainen kuin rakkaani ja siskonsa valoisa ja hauska, isovanhemmat juuri sellaisia, kuin isovanhempien toivookin olevan. Minä en vain vielä ole osa sitä kaikkea.
 |
| (kuva: we<3it ) |
kirjoitat aivan ihanasti, rakastan näitä tekstejä !
VastaaPoistaKyllä sitä monesti miettii vielä vuosienkin päästä mitä exän perheelle kuuluu. Kaipaa niitä hetkiä ja samaan aikaan pelkää törmäävänsä ex-anoppiin Siwan kassajonossa. Pelko väkinäisistä keskustelunpätkistä tai jopa pelkästä vaivaantunutuneesta tervehdyksestä on saanut minut monta kertaa piiloutumaan hyllyjen väliin. Tälläkin hetkellä elän parisuhteessa jossa jatko on monesti ollut pelkästään kumppanin perheen varassa. Tai siis siinä että se on niin ihana ja kuulun täysillä heihin (ja onhan meillä tuo poikakin).
VastaaPoistaHanna, hurjasti kiitoksia! <3
VastaaPoistaVerna, sama. Lähetän yhä ihan ensimmäisen poikaystävän vanhemmille joulukortteja ja toivon, että ystävyys sen pikkusiskon kanssa olisi säilynyt. Erosta on jotain 8 vuotta...? Edellisestä erosta on aika tarkkaan 3 vuotta, ja sen exän perheen kanssa oon yhä läheinen (ja heistä tossa kirjottelinkin). I feel you. Joskus toivon, et itselläkin olis lapsi yhdistämässä sukuun...