Bag of dreams

Garderobistani on jo jonkinaikaa puuttunut sopivan kokoinen ja omaa nimeäni huutava laukku- tiedättehän, sellainen, joka sopii lähes kaikkien lempivaatteidesi kanssa ja kätkee sisälleen tarpeen vaatiessa kaikkea elintärkeää, kuten pienen pojan vaihtovaatteet, koulukirjat, meikit, ratikkalukemiset (joiden ehdotonta aatelia ovat novellikokoelmat, tällä hetkellä Juha Itkosen Huolimattomia unelmia), aurinkorasvat kuin sateenvarjotkin. Tein kuitenkin muutama vuosi sitten vakaan päätöksen, etten enää osta muovisia halpaketjujen sesonkilaukkuja, sillä ostaessani pikkuliikkeestä tietämättäni muovisen Chloe - jäljitelmän (nöyrä kiitos ystävälle, joka huomautti asiasta ääneen), tunsin syvää häpeää kulutustottumuksistani. Sittemmin olen säästänyt varmasti jo muutaman sataa euroa rahaa, mutta yllättäen se raha ei koskaan pysy muutamaa päivää kauempaa sille varatussa lasisessa keksipurkissa, vaan päätyy viimeistään loppukuusta lataamaan itsensä arvoksi matkakortille tai muuttuu salakavalasti maidoksi jääkaappiin.
 
Olen haaveillut niin Louis Vuittonin speedystä, Lumi:n nahkalaukuista kuin Mulberryn Alexasta, mutta jokaisen hypistelykierroksen päätteeksi joudun myöntämään itselleni, että viimeiset rahat on sittenkin viisainta käyttää sen sähkölaskun maksamiseen ja myöhässä olevaan luottokorttilaskuun. Jos jostain saan luvan ylpeillä, niin ehkä siitä, että päätös on enimmäkseen pitänyt, ja laaduttomia laukkuja on tullut ostettua korkeintaan parin euron hintaan kirpparilta, ja nekin useimmiten laitettua ystäville eteenpäin.

Mulberry - Alexa

Edellisen loistavan laukkuostokseni tein vuonna 2007, jolloin bongasin koulumatkan varrella olevasta laukkuliikkeestä Morganin tekonahkalakun, jolla oli hintaa pitkälti yli sata euroa. Moinen summa tuntui kohtuuttomalta laukusta, jonka sisäsaumassa lukee PVC/Nylon, made in China - olkoonkin, että myös "designed in France".  Päättäväisyys kannatti- muutamaa kuukautta myöhemmin poimin oman yksilöni 70% alennuksella, ja odotuksista ja kovasta käytöstä huolimatta laukku on uutta vastaavassa kunnossa yhä.

Kun "sitä oikeaa", eli kaunista, katseen, ajan ja lompakon kestävää nahkaista laukkua on nyt tullut etsittyä muutama vuosi, päätin Pariisissa ollessani luovuttaa. Helsingissä yhdistelmä pikkulaukku ja kangaskassi tuntuu ihan toimivalta, mutta Pariisissa hävetti- olkoonkin, että kangaskassi oli IVANAhelsinkiä. Kun on muutaman vuoden kieltäytynyt ostamasta tekonahkaisia tekeleitä, etsin ensin Pariisistakin aitonahkaisia, mutta parinsadan euron hinta ja mielipide "ihan kiva" eivät oikein sovi yhteen. Sen sijaan "ton mä haluan!"-tunne ja alle 50euron hinta ketjuliikkeestä, jota ei kuitenkaan löydy Suomesta, tuntuivat lopulta ihan hyvältä päätökseltä.

Ilmeisesti myös Olivia Palermosta, jonka kädestä bongasin NAF NAF - löydökseni:

(kuva lainattu täältä )

Taidanpa aloittaa blogin pitämisen teemaviikolla, ja postailla teille huomennakin laukku-juttuja!